RIP Cimillan Freedoms Flame "Helmi"

.Helmi on minun ensimmäinen gööttini.
Aikanaan tutustuin rotuun edesmenneen saksanpaimenkoirani Inkan, Willenskraft Östa, kasvattajan luona. Siellä oli gööttityttö joka lumosi minut käytöksellään ja päätin että joskus tuollainen tulee minullekin.
Meni vuosia kun asia tulikin sitten ajankohtaiseksi ja aloin etsimään pentua. Kasvattajan löysin johon tykästyin ja odotus alkoi. 9 pitkää kuukautta  tuli Helmiä odotettua mutta oli se sen arvoista.
Helmi oli pentuna iloinen, vilkas, ja itsenäinen. Ei paljon muita kaivannut mukaansa kun aidan alta karkasi pariinkin kertaan. Lapsia koulutti olemaan riehumatta ja juoksematta pelkällä olemassaolollaan. Juoksusta kun seurasi nilkkojen ja pohkeiden näykkimistä. Meidän pieni paimenkoira <3
Näyttelyistä innostuttiin eikä vähiten sen takia että siellä tyttö pärjäsikin. Käytiin hakemassa suomen muotovalion arvo ja sitten näyttelyt jäivätkin muutamaksi vuodeksi. Toisin sanoen siihen asti kun tyttäreni innostui harrastamaan Helmin kanssa.
Helmistä tuli täysin Noran koira, kävivät agilityssä, tokossa ja mätsäreissä ahkerasti. Jos Nora ei kotona ollut, Helmi nukkui eteisessä ja odotti tyttöä. Nora kun muutti opiskelemaan niin Helmi jäi sitten kuitenkin minun luo kun kuntonsa oli silloin heikompi. Helmi on halvaantunut 2 kertaa, välilevy-ongelmia ja vino lantio. Polvissa myös nivelrikkoa ilmeisesti.
Nyt tuo jakselee hyvin ja päivä kerrallaan vanhenee tuo arvonsa tunteva vanha rouva <3. Näyttelyissä käydään välillä vieläkin, Helmi kun innostuu aina kun moisiin mennään, selkeästi tykkää vieläkin hälinästä ympärillään.

Helmistä aika jätti 28.12.2015. Lepää rauhassa rakas <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti