Kuulumisia taas pitkästä aikaa.
Alkaisinko pennuista. Niitä ei tänä vuonna tule. Sylvin pentuesuunnitelmat peruuntuivat urokselle tulleen ikävän esteen takia ja toista urosta kun ei ollut tiedossakaan niin en ota etsimisessä stressiä vaan rauhassa alan uutta katsomaan. Kuitenkin yli 10 vuoden projekti niin haluan tehdä taustatyöt rauhassa.
Martalle olen kyllä nyt miehen löytänyt. Niin hieno! Jälkeläisiä on hällä ennestään ja tykkään kovin. Ensin nyt kuvaillaan molempien jälkeläisten luustot ja katsotaan miltä näyttää eli pentueen olen laskenut saavan alkunsa ensi talven juoksusta. Jännää ja ihanaa!
Alma on ollut Noralla vajaa 3 kuukautta ja saan tytön vihdoin kotiin taas vajaan kahden viikon kuluttua. Kuinka on mahtanut kasvaa ja aikuistua. On kuulemma Toivoa vähän pienempi, hyvä, eli oisko noin 31cm mutta selkä on yhtä leveä. Massaa siis ihan kauheasti. Saa nähdä millainen on parin vuoden päästä. Kun nyt vain luusto kestäisi. Jos tyttö terve on niin eipä tarvitse yhtään välittää uroksen luustosta sitä joskus miettiessä.. :D
Siskoaan Herttaa taas näin tällä viikolla. Ihana! Karvanlaatu on täydellinen, ei pehmeä vaan samanlainen karkea kun isällään. Pituuskin juuri hyvä. Luusto on tosi hyvän vahvuinen ja koko myös.
Armasta ja Suomaa näen loppukuusta jos suunnitelmat pitää, valokuvia pitää kyllä ottaa että pääsen näyttämään muillekin kuinka hienoja lapsia meilla Martan kanssa onkaan :)
Kukaan ei ole perinyt Martan kokoa, karvanpituutta eikä silmiä. Aika jänskä. Luonnettaan kyllä on.
Aimo on kuulemma juur yhtä sosiaalinen kuin emänsä. Kun näkeekään ketään ulkona niin meinaa haljeta onnesta ja häntä saa kovan vauhdin :D Martta on melkoisen vilkas ja lapsensa myös, eikä kai kukaan ole mitenkään liian pehmeä eikä ole pelkoja näkynyt. Armas on alkanut ulkona haukkumaan vastaantulijat ja se toivottavasti saadaan pois kitketyksi jollain keinolla. Agressiivisuutta ei kuitenkaan ole pojassa yhtään näkynyt. Toki pojat on niin nuoria vielä että ei osaa paljoa sanoa, aika näyttää, mutta toivon että agrea ei tulekaan. Toki miehistyminen tuo usein toisten urosten sietämiseen haastetta.
Toivo ja Alma kävivät pari viikkoa sitten taas näyttelyssä. Tuomarimuutoksen vuoksi tuomarina oli Harto Stockmari. 2 koiraa sai h, 2 koiraa eh ja 2 koiraa erin+sertit. Voittajakoirat olivat kyllä todella hienoja, mutta muuten tuli tunne että oli aika tiukka tuomari. Eikä siis siksi että omani saivat eh vaan että mielestäni h:n koirat eivät olisi moista arvostelua ansainneet. No, kokemus sekin.
Tänään on vuorossa Vaasa kv Toivolla ja Almalla, kyllä taas jännittää vaikka itse olen kotona.
Ensi viikonloppuna vasta piinaa onkin kun tällä jännittämisellä joudun itse Martan ja Sylvin kanssa kehään.
Ensi kuulle on suunnitelmissa 3 näyttelyä, kyllä näitä on tullut haalittua.
Sylvin karvanlaatu on vaihtunut. Sillä oli pentuna paljon pidempi karva kun nyt ja se on kyllä positiivista. Alkaa kroppakin kiinteytymään pikkuhiljaa, ei enää ihan yhtä paljon selkä liiku liikkeessä. Sen verran kookas pitkä narttu että ottaa oman aikansa.
Almalla on myös kuulemma löysä selkä, pitää panostaa pitkiin metsälenkkeihin että kiinteytyisi.
Toivottavasti Martta olisi tässä kolmessa kuukaudessa tajunnut että voi Almaa kieltääkin. Melkein jo säälittää kun tiedän että tyttärensä puree äitiään minkä ehtii ja toinen ei sano mitään.
Meiltä kuoli hamsteri viime sunnuntaina, ikää oli 1v9kk eli ihan hyvänpituinen elämä oli. Siskonsa kuolivat kaikki jo yli vuosi sitten synnynnäiseen sydänvikaan. Ei ollut näöjään Terolle sitä periytynyt.
Enää meille ei tule kyllä koskaan mitään jyrsijää. En vaan siedä sitä hajua joka niistä lähtee ja uskon että keuhkoni siitä kärsivät omalta osaltaan myös. Tai tuskin siitä hajusta mutta hamsteri on kuitenkin eläin joka allergisoi helposti.
Sylviä on närästänyt parina päivänä. En ole vaan vielä keksinyt että mikä. Epäilen suuresti sisäelimiä joita sai pidemmän tauon jälkeen, mikään muu kun ei ole ruokavaliossa muuttunut. Tarkkailen tilannetta. Koirat syö tällä hetkellä 50% lihaa ja 50% kuivaruokaa, tällä hetkellä barking headsia johon olen ollut kovin tyytyväinen vaikka vähän hintavaa onkin.
Ei kuitenkaan niin kallista kun kissoille syöttämäni royal caninin erikoisruoka virtsakiviin. Lisäksi Teppo syö raakaa jonkin verran, Matti taas ei suostu moiseen. Märkäruoka tuottaa ongelmia kun molemmat on niin hiton nirsoja.Lähes kaikkea olen kokeillut mutta se mikä tänään maistuu, ei maistu enää huomenna.
Huomenna täyttää Teppo 7v ja Matti 9v. Mulla on siis ollut kissoja jo 9 vuotta enkä edelleenkään ole yhtään kissa-ihminen.
