Taidan lykätä Martan pentuja ensi vuoteen. Ja tehdä Sylville pennut seuraavasta juoksusta jonka pitäisi alkaa heinä-elokuun vaihteessa.
Kovin jännittää kun kyseessä on ensisynnyttäjä mutta onhan muutkin sen hoitaneet, miksei tuo.
Itseasiassa kävin jo urosta katsomassa. Ja uskoisin löytäneeni Sylville miehen :). Vankkaluustoinen, hyvänpituinen ja kokoinen ja luonne kovin tasapainoinen. Tykästyin urokseen jo pari vuotta sitten juurikin luonteensa puolesta ja se on minulle tärkeä kriteeri. Nyt sitten vaan odotellaan, jännää!
Alma on edelleen Noralla ja näyttelylista kasvaa. Tulossa on myös Vaasan kv johon menee. Juoksun pitäisi alkaa hetkenä minä hyvänsä mutta se ei onneksi suomessa ole este pääsylle.
Toivo-raasu, nyt on Danskulla juosku ja heti perään kun Almallakin niin joutuu miespolo koville. Melkoisen hyvin on oppinut lukemaan narttua ja osaa huomata tärppipäivät, iso apu tulevalle jalostuskäytölle.
Olen ilmoittanut Martan yhteen ja Sylvin kahteen näyttelyyn, vielä ei jännitä mutta voi sitä päivää kun koittaa ja itse joutuu kehään! :D
Toivon että A-pennut muutkin lähtisivät johonkin näytille, Hertta on menossa mutta on niitä vielä 3. Itse tietenkin kovin tykkään pentusista ja tahtoisin nähdä mitä tuomarit on mieltä. Aimoa tahtoisin niin nähdä. Kuulin että kovin on lupaavan näköinen ja tosi hyvä luusto pojalla, vau :)
Martta on alkanut pitämään jöötä kotona. Olisiko siis vihdoin päässyt jaloilleen Helmin kuolemasta ja tajunnut että hänen se on nyt laumaa perässään vedettävä. Sylviä ei päästä aina sohvalle ja toinen sitten vikisee lattialla. En tiedä millä sen tekee kun ääntäkään ei kuulu vaan muka nukkuu mutta silti Sylvi on tajunnut että jaahas, pääsy kielletty. Mitenkään ei toki kismaa ole välillä vaan tulevat kovin hyvin juttuun, vieläkin Martta on jotenkin kovin vilkas, vitosen kriisi jatkuu :D
Martta jo pikkupentuna raapi. Raapi kun halusi syliin, raapi kun tulin kotiin, raapi häkissä. Ja tekee sitä edelleen. Itse ajattelin että olenpa ollut tyhmä kun moisen taidon olen sille opettanut. Mutta. Nyt raapii tyttärensäkin, tai on aina raapinut. Jännä miten tuollainen käytös menee äidiltä tytölle. Kukaan muu koira ei tuollaista ole tehnyt itsellä eikä kasvatin perheessä. Tokihan se olisi ollut poiskytkettävissä pienenä mutta voi kun se oli niin söpöä.. :D
Teppo on pysynyt nyt jonkun aikaa terveenä eikä virtsatulehdus ole vaivannut. Kevät tulee kovaa vauhtia ja silloin kuulemma useimmiten kissa siihen sairastuu joten saapi nähdä. Aina on jotain, rahanmeno on vakio oli kyseessä koira tai kissa tai lapsi.
Tässä vielä Noran lähettämä kuva Almasta 9,5kk
