Alma on ollut 2 viikkoa poissa.
Ihana rauha.
Martta on ihan erilainen, riekkuu ja leikkii Sylvin kanssa. Selkeästi huojentunut kun tytär tajusi vihdoin lähteä kotoa :)
Alma on sopeutunut hyvin Noran luo. Niin reipas pieni.Ei pelkää mitään, osaa kumartaa oikealla hetkellä "isommilleen" ja todella nopea oppimaan uusia asioita. Todella hyvää palautetta saanut tuostaKIN kasvatista.
Ihan huippua että kaikki ovat kovin tyytyväisiä omaan koiraansa ja omastanikin keksitään vaan hyvää sanottavaa. Paitsi. Alma haukkuu. Ja haukkuu. Ei oikein muulloin mutta kun Nora jättää kotiin niin meteli on valmis. Eli ihan liikaa. En tajua mistä moinen oppi on kotoisin. Toki en ole kotona kuulemassa työpäivisin josko Martta tai Sylvi on moisen opettanut mutta toivon että joku naapuri sen olisi kyllä mullekin kertonut. Hiljaista on ainakin kun kotiin tulen.
Toivon että asiaan saadaan pian joku muutos ja miksei :)
Olen myös miettinyt. Ja harkinnut. Ja taas miettinyt. Nora tykkää kovin paljon Almasta. Entäs jos jäisikin sinne asumaan, harrastavaan kotiin. Lohdutuspalkinnoksi Tiitistä, koirasta josta ei ollut eläjäksi ja täältä mun luotani lopulta sekin lähti. Kauheat on morkkikset välillä että olen laittanut Noran kokemaan jotain niinkin kauheaa kun nuoren koiran lopetuksen, Kaiken sen työn jälkeen jonka teki Tiin pelkojen hyväksi. Ja laittoi rahansa kiinni. Yleensähän koirasta saadaan edes jotain mielihyvää, onnistumisia, yms. Enkä sano toki ettei Tiiti olisi ihana ollutkin mutta nyt kun suru hälvenee niin voi ajatella sen riippakin olleen. Aina mietit että mihin voit mennnä ja mitä tehdä että koiralla olisi hyvä olla. Ei pelkät kokemukset saisi aiheuttaa suunnatonta surua omalle lapselle.
Alma on niin ihana ja reipas. Ei tuollaisia aina synny :). Ei epäröi mitään alustoja, ei näe mörköjä, haluaa tehdä kaikkea mutta osaa olla myös vaikkei tehdäkään.
Kasvattien omistajat ovat myytyjä koiriinsa. Terveys ollut hyvä, rohkeus ja sosiaaalisuus erinomaisia. Niinkuin göötillä kuuluukin olla. Toki luuston tilanne on tulevaisuudessa vasta tiedossa mutta ei allergioita ole ilmennyt tms. Arjessa helppoja koiria. Sakemannien jälkeen ihana kun gööttien kanssa voit pysähtyä kenen vaan kanssa juttelemaan, koira on onnellisena ja tyytyväisenä vieressä ilman mitään rähinää.
Martan tuleva mies on hakusessa edelleen. Pari ehdokasta on mutta en ole vielä yhteyksiä ottanut. Muka aikaa loputtomiin ja sitten tulee kiire.
Martan ekan pentueen uroksia on käynyt silmäpeilissä ja terveitä ovat olleet, luustokuvia odotellaan :) Alma on menossa syksyn aikana.
