Kevään pentuetoive

Vihdoin on aika julkaista tulevat suunnitelmat <3

Voi kun kovin odotan! Suloon tykästyin kovin jo 3 vuotta sitten ja nyt vihdoin minulla on mahdollisuus tähän upeaan urokseen.
Juoksua odottelen alkuvuodesta Martalle, pennut olisivat luovutuksessa loppukeväästä- alkukesästä.

Terveystarkastuksia

Ihanhelmi Armas Ahmatti kävi terveystarkeissa.
Lonkat B/C, kyyneret 0/0 ja selkä siltä osin terve kun saatiin lausunnot.
Silmät oli terveet ja polvet 0/0.
Ihanhelmi Ainoa Oikea kävi silmäpeilissä ja terveet oli.
Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta! :)
Nyt on kolmen pentusen luusto kuvattu ja näyttää Martta vahvasti C-lonkkaa jättävän, itsehän on C myös. Seuraavan pentueen isällä on A-lonkat, saa nähdä tuleeko olemaan vaikutusta.
Enää 2 on A-pentuja kuvaamatta ja toinen on menossa tammikuussa, kovin tyytyväinen olen tähänastiseen saldoon ja uskon että viideskin kuviin menee tulevaisuudessa :)

Olen alkanut mh-testausta miettimään. Meinasin ensin että Alman veisin keväällä muta taidankin viedä Sylvin. Alma menee syksyllä sitten luonnetestiin jos ei pentuja tule ja jos tulee niin sitten lykätään seuraavalle vuodelle. Vielä ei ole näyttänyt minkäänlaisia arkuuksia luonteessaan etten epäröi yhtään testiin viedä. Kiva olisikin löytää joku asia johon Alma reagoisi :D. Eli olen siis erittäin tyytyväinen luonteeseen edelleen. Haastava tuo on mutta onneksi pienikokoinen ;)
Niin tärkeää on tämänkin kokoisen koiran rajojen asettelu, reagoinneista eri asioihin kun tulee nopeasti ongelma jos niihin ei heti puututa.  Omistaja on se joka kertoo mitä koira tekee eikä päinvastoin.

Sylviä en ole käynyt katsomassa kun kerran. Vaihtoi mammalomalla majapaikkaansa kahteen kertaan niin en ole halunnut yhtään enempää lisätä sen stressiä käymällä katsomassa ja taas lähtemällä. Ensi viikolla tulee pentuset 7 viikkoa ja se tarkoittaa sitä että kohta saan tytön jo kotiin, viimeistään kun pennut 8-viikkoisia. Mamman kiltein pieni tyttö <3. Harmittaa toki etten nyt sitten näe millaisia pieniä siellä kasvaa mutta toivottavasti tulevaisuudessa edes kuulen niistä jotain.

Martta kävi Noran kanssa piipahtamassa virossa näyttelyssä. Tuloksena molemmilta päiviltä ERI. Tyytyväinen olen! Voi kun itsekin pääsisi joskus lähtemään moiseen reissuun.

Aimo luustokuvattu, Sylvin pennut syntyneet ja muuta

Sylvillä on vauvoja, 6 pientä, 2 poikaa ja 4 tyttöä, töpöjä 1+1.
Kävin pieniä eilen katsomassa ja en tosiaan muistanutkaan kuinka pieniä, ja niiin ihania, voivatkaan olla!
Sylvi oli hyvin kotiutunut vaikka toki oli onnellinen kun näki mut. Vielä sellainen 5 viikkoa ja saan tytön kotiin taas.

Täällä onkin ihan uudenlainen lauma vähän aikaa. Martta lähti Noralle, suuntaavat sen kanssa näyttelyyn, ja Dansku tuli meille vaihdossa. Sakemanni jaloissa pitkästä aikaa, outoa mutta ihan kivaa. Onhan tuosta ihan erilainen tuki pimeällä lenkkeillessä kun laumasta gööttejä. Pillin kun vielä saisi kurkusta pois, kamala vinku-iita. Alman kanssa tulevat ihan ok toimeen, Alma yrittää vähän isotella mutta väistää kyllä ulkona melko paljon kun Dansku tykkää hyppiä toisen edessä ja huutaa.

Ihanhelmi Aimo Aivastus kävi luustokuvissa alkukuusta. lonkat C, kyyneret 0 ja polvet 1/1. Kiitos omistajille <3
Seuraavana onkin vuorossa Armas Ahmatti marraskuun alussa, jännitettävää mulla riittää. Armakselta kuvataan myös selkä ja silmät tutkitaan myös. Ainoa Oikea menee tammikuussa luustokuviin ja silmät peilataan marraskuussa.

Näyttelyyn tekisi taas mieli, Alman kanssa jos muutamassa kävisi. Juoksua ei ole näkynyt joten pahasti pelkään että Alman pennut siirtyvät seuraavaan vuoteen. Alma kun on ensisynnyttäjä niin tähtään loma-aikaan pentujen kanssa, saa vahtia ensi viikot että kaikki menee hyvin.

Mutta. Martan mies on nyt varmistunut, ihanaa! Vielä odotetaan uroksen silmäpeilauksen tuloksia, peilataan marraskuussa, ja sitten voin tuulettaa :D On sellainen jota olen jo vuosia katsonut ja kovin tykännyt. Pennut tulevat, toivottavasti, saamaan alkunsa alkuvuodesta, riippuen ihan tietenkin miten Martta juoksunsa aloittaa. Viimeksi lykkäsi juoksunsa Sylvin kanssa yhteen joten tuli melkein 2 kuukautta myöhemmin kun normaalisti.Tammi-maaliskuussa olisi odotettavissa. Maaliskuu passaisi erinomaisesti, olisi pennut kesän kotona, niin helppoa kun pääsisivät takapihalle purkamaan energiaansa.

Sylvi lähti mammalomalle

Niin se aika kuluu nopeasti, ja onhan toki lyhyt aikakin kun koira on tiine. Perjantaina lähti Sylvi piitkäksi aikaa pois kotona. Tiineyttä silloin takana 7+1vkoa.
Maha oli jo kovin iso ja koko ajan olen veikannut että 8 pentua syntyy. Ihan kohta nähdään olinko oikeassa tai edes lähellä :)
Martta alkoi kakomaan pari viikkoa sitten ja kaiken muun stressin päälle mitä tällä hetkellä on iski jäätävä paniikki että nytkö meille tuli kennelyskä. Missään ei oltu käyty, vieraita koiria ei nähty ja tututkin sellaisia jotka eivät olleet olleet muiden riskikoirien kanssa tekemisissä.
Eläinlääkäriinhän mä sitten tietty säntäsin vuorokauden jälkeen. Ell oli sitä mieltä että riskit moiseen minimaaliset. Tutkittiin myös nielu ettei siellä mitään ylimääräistä olisi, Helmi kun toki vielä kummittelee mielessä.
Kaikki tutkimukset jotka  tehtiin väittivät että mulla on täysin terve koira, ei edes heinää löytynyt joka olisi voinut kurkkua ärsyttää. Imusolmukkeet, lämpö normaalit yms.
Tyytyväisin mielin toki kotiin mutta illan oli sitten Martta kovin kipeä kun oli ronkittu kurkkua.
Seuraavana päivänä yskäisi muutamia kertoja ja se oli sitten siinä. Eikä ole täällä kukaan muu millään tavalla oireillut.

Mutta takaisin Sylviin.
Sylvistä tuli heti tiineyden alussa jo kovin rauhallinen. Sylissä tahtoi olla koko ajan. Alma yritti jossain välissä isotella ja Sylvi kyllä minunkin huomaamatta sai ton teinin kuriin ja rauhoittumaan. Ei moista pelleilyä kestänyt :D
Painoa mittasin alusta asti, vähän jos antaa pidemmällä aikavälillä osviittaa tulevien pentujen määrästä, Martalla nousi vajaa 3 kiloa paino ja 6 pentua oli.

2 vko 12.4kg
3 vko 12.7kg
4 vko 12.8kg
5 vko 12.9kg
6 vko 13.6kg
7 vko 14.2kg

Ruokahalu oli koko ajan hyvä, ei kertaakaan jättänyt täällä syömättä. Tällä viikolla alkoi jo roskiakin metsästämään ulkona, eli valtava nälkä murusella :)

Nyt vaan odotellaan että koska pennut syntyy, eniten toivon että kaikki menee hyvin ja Sylvi on hyvä emä <3

Sylvi saa vauvoja

Kävin Sylvin kanssa torstaina ultrassa ja vahvasti on tyttö tiine, pentuja näkyi useampia <3
Onhan niitä oireita ollut mutten uskalla iloita ennenkuin on varmaa.
Ensimmäiseksi Sylvi lopetti ulkona Alman kanssa juoksemisen/leikkimisen. Siitä tuli perässähiihtäjä :). Ruokahalua on ollut koko ajan ihan normaalisti. Herpesrokote kun haettiin oli painoa 12,4kg, nyt ultrassa 12.75kg. Kaikki nisät on helposti löydettävissä. Eilen huomasin että masukarvojen suunta on vaihtunut. Masu näkyy jo vähän, vyötärö on hieman pyöreämpi.
On tämä aina niin jännää, nyt vaan täytyy toivoa että kaikki menee hyvin ja syntyy ihania pentusia.
Lokakuun eka viikolla on pentujen aika syntyä. Ja siis syntyvät Bodeneis-kenneliin Kirkkonummelle.

Martalla oli ja meni juoksu. Yhdistivät voimansa ( :D ) Sylvin kanssa ja tekivät eka kertaa samaa aikaa. Seuraava juoksu tulee kun tulee, alkuvuodesta odottelen, ja toivottavasti saisin silloin tytön astutettua. Kasvattien omistajille olen antanut jo luvan mennä luustokuviin, toivottavasti käyvät että saisin tietoa A-pennuista ennenkuin uutta yhdistelmää teen. Toivomani uroksen näin näyttelyssä ja on se hieno :). Luustokuvia ja uroksen silmäpeiliä odotellessa siis :)

Ruovesi rn 19.8.2017

Käytiin tänään Alman kanssa pyörähtämässä taas näyttelyssä.
Tuomarina oli Tapani Pukkila ja gööttejä kehässä 7.
Ihanhelmi Aito Frendi oli JUN-ERI JUK1 SA PN1 SERT ROP, ihan huisin huikea fiilis! Oma kasvatti, eka serti ja vielä rotunsa paras :)
Ryhmässäkin piipahdettiin ilman sijoitusta.
Nora esitti Alman, ja ilmeisen hyvin esittikin :)
Arvostelu:
 mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää. Sopusuhtainen runko. Selän päälle löysästi kaartuva häntä. Hyvät kulmaukset ja liikkeet. Luonne oikea.

Toivosta suomen muotovalio

Toivo valioitui tänään Seinäjoen ryhmänäyttelyssä, tuomarina Kirsi Honkanen.
Arvostelu: Hyvälinjainen uros. Oikeat pään linjat, selvä sukupuolileima. Hyvän kokoiset korvat, erinomainen kaula. Tasainen ylälinja. Erinomainen eturinta. Hyvän mallinen rintakehä. Riittävästi raajaluustoa. Hyvä askelpituus. Vapaat liikkeet. Ystävällinen ja iloinen esiintyjä.

kuvat Nora Ikonen

Gööttierkkari ja muuta

Viime viikonloppuna oli gööttien erikoisnäyttely tuomarinkylässä Helsingissä.
Ihanhelmi-kasvatteja osallistui sinne 4 kpl eli melko hyvin kun meitä on 5 :)
Martalla oli myös jälkeläisluokka ja saatiin KP. Kasvattajaryhmää ei esitetty kun Suoma alkoi oksentamaan ja lähti kotiin parantelemaan vointiaan.
Martta osallistui näyttelyyn myös ja sai EH.
Alma, Suoma ja Armas myös EH, Hertta sitten saikin minut lähes halkeamaan onnesta, oli JUN ERI JUK 2 SA, niin hienoa! Hertta käyttäytyi ja esiintyi kyllä niin hienosti!
A-pentujen isä Waakkukin oli siellä ja sai ERIn, siskonsa voittaessa koko näyttelyn. Koiria oli erkkarissa muistaakseni 182kpl.
Tosi kiva päivä vaikka myös tosi pitkä, illalla oli sekä koirat että minä ihan poikki. Ensi vuonna uudestaan jollei juuri silloin ole pentuja kotona. Laskenut olen että Alman pennut olisivat jos silloin koteihinsa muuttaneet jos sellaisia vain aikaiseksi saadaan.

Liisasin Sylvistä jalostusoikeuden Bodeneis-kenneliin ja Sylvi astutettiin onnistuneesti viime torstaina ja perjantaina. Isänä upea Handskes Lustiga Ludde, Kunkku. Niin tahtoisin siitä yhdistelmästä narttupennun mutta näitä koiria kun on kertynyt jo 3 pienellä ikäerolla niin taitaa olla mahdotonta. Ellen sitten löytäisi läheltä hyvää sijoituskotia, täytyy katsella ja kuulostella.

Martta ja Sylvi teki eka kertaa juoksunsa samaa aikaa ja voi hitto mitä rakkaustarinaa meillä nyt eletään. Vuorotellen toistensa selässä ja vierekkäin makoilevat toistensa korvanlehtiä lussutellen. Enää viikko ja taru on toivottavasti ohitse, onneksi.

Ylihuomenna alkaa meidän perheessä taas arki ja koirat jää koko päiviksi yksin kotiin. Lähes pelottaa mitä kaikkea tuhoa Alma täällä saakaan aikaiseksi, pieni kiusankappaleeni. Parin viikon päästä mennäänkin taas pyörähtämään näyttelyssä, saattaa jäädä tämän vuoden viimeiseksi.
Toivo aloittaa myös viimeisen sertin metsästyksen, eiköhän meillä kohta ole valio :)

Alla vielä kuvia erkkarista.

kuvaaja Sari Pitkänen

Kuva Sari Pitkänen

Aimo Aivastus 1v 2kk

Ajelin Ouluun pikalomalle ja Aimoa katsomaan. Poikaa en ollut nähnyt sen jälkeen kun pentuna lähti niin oli jo aikakin :)

Aimo oli kovin iloisen oloinen ja leikkisä poika. Taistelee leluistaan. Ulkona ei välittänyt vastaantulevista lenkkeilijöistä tai pyöräilijöistä.
Koirakerhojen kursseilla maltti on vähäistä mutta on tuo nuorikin vielä ja tuskin kaikkein pehmeimmästä päästä, tekee siis sitä mitä haluaa eikä sitä mitä muut haluaa. Rakastaa kaikkea ja kaikkia, oli kyseessä sitten ihminen tai koira. Ei provosoidu vielä murinoistakaan.

Väri ol pitkälti sama kuin isällään, ja päästäkin tulossa. Niin oli iso ja ihana! Toivottavasti saadaan poika vielä näyttelyyn. Massaa ei vielä liiemmin ollut mutta ihan varmasti sitä on tulossa. Karvanlaatu tuntui oikealta vaikkakin sitä oli nyt lähtenyt reippaasti, kesäturkki.
Ihan oli samannäköinen kuin Hertta muttei kyllä äitinsä näköinen kuten siskonsa taas on kopio, outoa :D
Kaikki hampaat olin löytävänäni myös suusta, huippua! Kun vielä luustokin olisi priimaa.. :)

A-tytöt paimennustaipumustestissä

Gööttiyhdistys järjesti 15-16.17.2017 paimennustaipumustestin Eurassa.
Ihanhelmi A-tytöt osallistuivat.
Ensin meni Alma, sai hyvä hienoin arvosteluin.
Suoma sai Hyvän myös ja kuumui lehmistä melkoisesti.
Herttaa ei lehmät liiemmin kiinnostaneet ja sai välttävän. Kaikki olivat kuitenkin vanhempiaan parempia :D
Tosi hienoa saada kasvattien omistajia mukaan tapahtumiin <3

Martta aloitti vihdoin juoksunsa, seuraavista on sitten tarkoitus tyttö astuttaa. Lähempänä siis taas :)

Alma sairastui

Alma rupesi oksentamaan kovasti keskiviikon vastaisena yönä.
Alkuun en kovin säikähtänyt, ajattelin että on syönyt jotain sopimatonta tai muuten vaan vatsataudissa.
Aamupäivällä tahti oli jo niin kova että oli oksentanut varmaan sen 30 kertaa ja oksennus tuli ihan syöksyllä ulos.
Soitin kunnan eläinlääkärille ja mentiin iltapäivällä käymään.
Tyttö oli jo kuivunut kun en tietenkään ruokaa ollut antanut ja sitä oksennusmäärää ei mikään juominen pystyisi korvaamaan. Alma nesteytettiin ja sai kipu- ja antibiottipiikit sekä pahoinvoinninestolääkkeen.
Oksentelu sillä loppui mutta illallakin vielä yökkäili muttei tietenkään lääkityksen vuoksi oksentanut. Kamala vimma oli heinää syödä koko päivän. Soitin turkuun pet-vetiin ja varasin ajan aamuksi, halusin mennä tarkastamaan kunnon perusteellisesti, se kun ei kunnallisella onnistu.
Torstai-aamuna ei tullut edes keittiöön ruokaa kerjäämään ja se on tuolla tytöllä jo iso huolenaihe.
Kuivumisen merkkejä oli myös, onneksi oli aika aamusta heti.
Lääkäri ensin tutki yleisvoinnin ja sitten ultrattiin vatsa. Kaikki sisuskalut näyttivät normaaleilta. Otettiin verikokeet ja tulehdusarvot olivat koholla, 50, maksa- ja munuaisarvot ok, hematokriitti oli juuri viitearvon alapuolella ja punasolut taas koholla. Jos nyt yhtään muistan oikein, kovin hermostunut olin ja silloin jää tieto kovin vähän muistiin.
Kehottivat minua lähtemään pois paikalta ja ottivat tytön sisään nesteytettäväksi ja varjoainekuviin. Kyllä oli masentavaa jättää tyttö sinne vaikka tiesinkin että hyviin käsiin jäi.
Kotiin asti ei onneksi tarvinnut ajella vaan menin Oilin luokse päiväksi, onneksi. Yksinään olisin vaan stressannut mutta nyt puhuessa kaikesta maan ja taivaan välillä oli helpompi olla.

Lääkäristä soitettiin iltapäivällä ja kerrottiin että röntgenissä ei mitään, varjoaine kulki hyvin Alman läpi eli ei tukosta. Tyttö oli myös nesteytyksestä niin piristynyt että oli kanyylit mukanaan murtautunut ulos häkistä ja lähtenyt etsimään seuraa.. :D

Tultiin kotiin puoli viiden maissa ja ensimmäisenä juoksi Alma keittiöön juomaan ja alkoi vaatimaan ruokaa. Annoin nokareen raejuustoa ja söi hyvällä ruokahalulla. Ell sanoikin että jos ruoka ei maistu niin takaisin mennään seuraavana aamuna.

Tänään perjantaina tuo on jo ihan entisellään. Olen antanut keitettyä riisiä ja seitiä sekä raejuustoa useampana pienenä annoksena ja hyvin maistuu. Läääkitys meillä on nyt ensin 5 päivää antibiootti ja 10 päivää vatsanhoitoaine.

Mitään syytä tähän kaikkeen ei siis laajoista tutkimuksista huolimatta löytynyt. Itse epäilen vahvasti ettei Alman maha tykännyt lähes viikon pihalla kuolleena olleesta pikkulinnusta mutta siihen ei varmuutta nyt saatu. Ja toivottavasti tämä kokemus ei toistukaan.

Olen vakavissani miettinyt kuonokopan tms hommaamista ulkoilua varten. Ahne koiran kuuluu olla mutta ehkä ei liian ahne kuitenkaan :). Äitinsä on todella ahne mutta päästäiset ja pikkulinnut ei sille kelpaa, Alman suuri herkku.

Entäs eläinlääkäriin menneet rahat. Ensin täytyy olla tosi tyytyväinen siitä että olen vakuuttanut koirani lähitapiolassa, suorakorvaus toimi todella hienosti ja nopeasti eilen! Max 2min ja laskusta hävisi noin 60%
Keskiviikon nestetys ja lääkkeet maksoivat 59€, meinasin pudota penkistä kuultuani loppusumman, erittäin edullinen keikka!
Eilinen ultra, useampi röntgenkuva, varjoaineet, laajat verikokeet, nesteytys, lääkkeet ja koiran lääkärissä olo 390€. Ehkä täällä kauempana pääkaupunkiseudusta onkin ihan kiva asua :D

Täytyy toivoa että oli ainutlaatuinen kokemus taas. Kyllä koiran sairastuminen saa mut aina ihan pois tolaltani. Tänään kun ovat kotona riehuneet niin hymyillen vaan katsoo ja on onnellinen, mun niin rakkaat  <3

Ihanhelmi Aitofrendin luusto tarkastettu

Nyt on Alma kokonaan tarkastettu siltä osin kun vuotiaana vaan voi.
Tiistaina käytiin fiskarsin eläinlääkärissä kuvaamassa lonkat, kyyneret ja selkä.
Lonkat tosi löysät, C/C, ei nivelrikosta tietoakaan, kyyneret täysin kunnossa 0/0 ja selkätuloksia vielä odotellaan mutta ei siellä ainakaan mitään hälyttävän huonoa näkynyt. Spondyloosi kuvista katsottiin eikä ollut mutta sitä ei virallisena vielä saatu. Käyn vuoden, parin päästä kuvaamassa uudestaan että saadaan näkymään myös IDD ja spondyloosi.
Itseni mielestä kun tulosten pitää olla virallisia että niitä voi käyttää kertoessaan koiran terveydestä.
Onhan tämä aina arvokasta, rahallisestikin, mutta on tietokin :)

Alma terveystarkeissa

Käytiin Alman, Ihanhelmi Aito Frendi, kanssa silmä- ja polvitarkissa Elina Pietilällä ja terve tyttö niiltä osin.
Jatkoa seuraa loppukuusta luustokuvien merkeissä.

Näyttelyitä ja muuta

Armas kävi Sipoossa korkkaamassa viralliset näyttelyt ja sai EH. Tuomari oli melkoisen tiukka ja tykkäsi selvästi erimallisista koirista, olen erittäin tyytyväinen tulokseen :)

Sylvi kävi Eurassa ja tuloksena myös EH, sekä myös Helsingissä ja sieltä tuli ERI SA VA-SERTI.
Sylville vaan iski joku aivan outo paniikki siellä ja meni joku aika että siitä tokeni. Pehmeähän tuo on muttei kyllä noin ole ikänä reagoinut. Harmittaa suunattomasti mutta toivottavasti ei ole tavaksi tulossa. Tuli taantuma Tiitin ekasta näyttelystä kun tajusi että nyt ei ole kaikki kohdallaan ja fiilis oli karmiva.

Käytiin Sylvin ja Martan kanssa eilen hierojalla. Sylvi oli eka kertaa ja niin hienosti osasi heti rentoutua hierojan syliin, hieroja kovin ihastui tyttöön :) . Pari jumia selästä löytyi.
Martta olikin sitten totaalijumissa. En ole käytöksessään moista huomannut ollenkaan. Rinta-ja lannerangasta ei olisi halunnut hierottavan mutta nehän sitten juurikin sitä käsittelyä sai. Hävisi taas lämmin paikka hieronnan myötä selästä. Mennään uudestaan taas kolmen viikon päästä Martan kanssa. Olen pähkännyt syytä jumitukselle enkä oikein keksi muuta kun Alman. Se kun hyökkii emänsä jalkoihin ja Martta joutuu varmaan melkoisesti aina itseään jännittämään. Onneksi jo vähän vähentynyt äitin kiusaaminen Almalla.

Alman kanssa mennään kahden viikon päästä polvi-ja silmätarkkiin ja kuukauden päästä luustokuviin. Sitten saa tän stressin taas pois.
Alma ontui Noran luona noin viikon jalkaansa ja sittenhän selviää onko luusto-ongelma vaiko vaan loukkasi sen. Niin pelottavaa..

Mulle iski ihan kulman takaa hirmuinen pentukuume. Tai ei oikeastaan pentukuume mutta kun MÄ  HALUAN. Kuulin sellaisista yhdistelmistä että sukat pyörii jalassa tuhatta ja sataa mutta yritän kovasti saada järjen apuun. Onni että jäin työttömäksi niin ei ole varaa tosta noin vaan toteuttaa kaikkia päähänpistoja.
Tahtoisin näyttelykoiran. Sellaisen kuin Helmi oli. Rinta rottingilla sai käydä sen kanssa näyttelyissä kun pärjäsi niin hyvin. Harmi ettei sellaisia vaan aina voi saada mutta onneksi Helmin sain aikanaan, Niin helmi oli :)

Kohta pitäisi jo selvitä onko Almalle paikka paimennustaipumustestiin, ihan huippukiva tapahtuma sekin! Erkkariin mennään näillä näkymin elokuussa Alman ja Martan kanssa. Sylvillä kun voi juoksu olla juuri silloin niin en viitsi ilmoittaa kun hankaloittaa päivän viettoa sitten kovin paljon,

Ensi kuussa on ainakin Almalla 1 näyttely tiedossa ja sen jälkeen kalenteri hiljeneekin niiden osalta ainakin hetkeksi.

Isä ja Tytär, Wagner ja Alma. Kuva Iina Huovala

Sylvi ja vara-serti. Kuva Kirsi Hotanen

Äiti ja tytär, Martta ja Alma

Sylvi, Alma ja Martta

Martalle kävi pieni OHO savojärvellä ja liukastui veteen :D

Alma on taas kotona

Alma on ollut nyt pari viikkoa kotona. Ei ole enää yhtä villi kun pienempänä ja hyvä vaan.
Toki Sylvin kanssa riehuvat ja yhdessä jahtaavat kissoja täällä, onhan noilla niin pieni ikäero, 11kk.
Terävyyttä on edelleen mutta eipä tuollainen luonteen ominaisuus mihinkään häviäkään. Kamala likka örisemään. Takapihalla kun sen aloittaa niin tietää jo että silloin lähtee sisälle muttei se kuitenkaan asiaan auta. Melko herkkähaukkuinen kuten emänsä. Sylvi on hiljaisin, haukkuu melkeinpä vain vahtiessaan.
Iso tuo on. Ainakin Sylvin korkuinen mutta lyhyempi. Etupää niin leveä että melkein itkettää ajatuskin luustokuvista jotka on tänä vuonna edessä.

Alma ja Toivo kävi Vaasa kv-näyttelyssä. Toivo oli PU2 ja sai sertin, nyt niitä on se 2 odottamassa että täyttää 2v ja aletaan hakemaan kolmatta että saadaan poika valioksi :). Almasta ei tuomari tykännyt yhtään ja sai H. Näin sen hyvin huomaa että on niin tuomarista kiinni millaisesta koirasta tykkää vaikka toki todella hyvä on lähes aina todella hyvä. Alma on 3 näyttelyä käynyt ja saanut ERI, EH ja H.

Sylvi ja Martta kävi Laitilassa ryhmänäyttelyssä. Martta sai EH ja Sylvi oli PN4 ja sai SA, ensimmäinen laatuaan :)

Sylvi 22kk, kuva Kirsi Hotanen

Martta 5v kuva Kirsi Hotanen

1.5 Korkkasi Hertta, Ihanhelmi Ainoa Oikea, viralliset näyttelyt Sastamalassa, tuomarina Maija Mäkinen. Sai EH, Arvostelu on ihan näköisensä ja esiintyi hienosti, tästä on hyvä jatkaa :)

Sylvin olen ilmonnut kolmeen näyttelyyn tässä kesän korvalla. Mulla on näyttelykammo ja nyt sitä siedätetään sitten :D

Martan kasvattaja Kirsi piti näyttelytreenit Sylville, Armakselle ja Suomalle ja otti samalla kuvia, ihana saada niitä onnistuneitakin otoksia koirista välillä kun itsellä kuvaaminen on pelkkää räpsimistä.
Armas on menossa viikon päästä ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä ja Suoma näillä näkymin heinäkuussa, tosi upeaa!

Armas 11kk, kuva Kirsi Hotanen

Suoma 11kk, kuva Kirsi Hotanen

Aimoa kovin tahtoisin nähdä, millainen mies siitä onkaan kasvanut. Toivottavasti tänä kesänä siihen olisi mahdollisuus!

kevättä

Kuulumisia taas pitkästä aikaa.
Alkaisinko pennuista. Niitä ei tänä vuonna tule. Sylvin pentuesuunnitelmat peruuntuivat urokselle tulleen ikävän esteen takia ja toista urosta kun ei ollut tiedossakaan niin en ota etsimisessä stressiä vaan rauhassa alan uutta katsomaan. Kuitenkin yli 10 vuoden projekti niin haluan tehdä taustatyöt rauhassa.
Martalle olen kyllä nyt miehen löytänyt. Niin hieno! Jälkeläisiä on hällä ennestään ja tykkään kovin. Ensin nyt kuvaillaan molempien jälkeläisten luustot ja katsotaan miltä näyttää eli pentueen olen laskenut saavan alkunsa ensi talven juoksusta. Jännää ja ihanaa!
Alma on ollut Noralla vajaa 3 kuukautta ja saan tytön vihdoin kotiin taas vajaan kahden viikon kuluttua. Kuinka on mahtanut kasvaa ja aikuistua. On kuulemma Toivoa vähän pienempi, hyvä, eli oisko noin 31cm mutta selkä on yhtä leveä. Massaa siis ihan kauheasti. Saa nähdä millainen on parin vuoden päästä. Kun nyt vain luusto kestäisi. Jos tyttö terve on niin eipä tarvitse yhtään välittää uroksen luustosta sitä joskus miettiessä.. :D
Siskoaan Herttaa taas näin tällä viikolla. Ihana! Karvanlaatu on täydellinen, ei pehmeä vaan samanlainen karkea kun isällään. Pituuskin juuri hyvä. Luusto on tosi hyvän vahvuinen ja koko myös.
Armasta ja Suomaa näen loppukuusta jos suunnitelmat pitää, valokuvia pitää kyllä ottaa että pääsen näyttämään muillekin kuinka hienoja lapsia meilla Martan kanssa onkaan :)
Kukaan ei ole perinyt Martan kokoa, karvanpituutta eikä silmiä. Aika jänskä. Luonnettaan kyllä on.
Aimo on kuulemma juur yhtä sosiaalinen kuin emänsä. Kun näkeekään ketään ulkona niin meinaa haljeta onnesta ja häntä saa kovan vauhdin :D Martta on melkoisen vilkas ja lapsensa myös, eikä kai kukaan ole mitenkään liian pehmeä eikä ole pelkoja näkynyt. Armas on alkanut ulkona haukkumaan vastaantulijat ja se toivottavasti saadaan pois kitketyksi jollain keinolla. Agressiivisuutta ei kuitenkaan ole pojassa yhtään näkynyt. Toki pojat on niin nuoria vielä että ei osaa paljoa sanoa, aika näyttää, mutta toivon että agrea ei tulekaan. Toki miehistyminen tuo usein toisten urosten sietämiseen haastetta.

Toivo ja Alma kävivät pari viikkoa sitten taas näyttelyssä. Tuomarimuutoksen vuoksi tuomarina oli Harto Stockmari. 2 koiraa sai h, 2 koiraa eh ja 2 koiraa erin+sertit. Voittajakoirat olivat kyllä todella hienoja, mutta muuten tuli tunne että oli aika tiukka tuomari. Eikä siis siksi että omani saivat eh vaan että mielestäni h:n koirat eivät olisi moista arvostelua ansainneet. No, kokemus sekin.

Tänään on vuorossa Vaasa kv Toivolla ja Almalla, kyllä taas jännittää vaikka itse olen kotona.
Ensi viikonloppuna vasta piinaa onkin kun tällä jännittämisellä joudun itse Martan ja Sylvin kanssa kehään.
Ensi kuulle on suunnitelmissa 3 näyttelyä, kyllä näitä on tullut haalittua.
Sylvin karvanlaatu on vaihtunut. Sillä oli pentuna paljon pidempi karva kun nyt ja se on kyllä positiivista. Alkaa kroppakin kiinteytymään pikkuhiljaa, ei enää ihan yhtä paljon selkä liiku liikkeessä. Sen verran kookas pitkä narttu että ottaa oman aikansa.
Almalla on myös kuulemma löysä selkä, pitää panostaa pitkiin metsälenkkeihin että kiinteytyisi.

Toivottavasti Martta olisi tässä kolmessa kuukaudessa tajunnut että voi Almaa kieltääkin. Melkein jo säälittää kun tiedän että tyttärensä puree äitiään minkä ehtii ja toinen ei sano mitään.

Meiltä kuoli hamsteri viime sunnuntaina, ikää oli 1v9kk eli ihan hyvänpituinen elämä oli. Siskonsa kuolivat kaikki jo yli vuosi sitten synnynnäiseen sydänvikaan. Ei ollut näöjään Terolle sitä periytynyt.
Enää meille ei tule kyllä koskaan mitään jyrsijää. En vaan siedä sitä hajua joka niistä lähtee ja uskon että keuhkoni siitä kärsivät omalta osaltaan myös. Tai tuskin siitä hajusta mutta hamsteri on kuitenkin eläin joka allergisoi helposti.

Sylviä on närästänyt parina päivänä. En ole vaan vielä keksinyt että mikä. Epäilen suuresti sisäelimiä joita sai pidemmän tauon jälkeen, mikään muu kun ei ole ruokavaliossa muuttunut. Tarkkailen tilannetta. Koirat syö tällä hetkellä 50% lihaa ja 50% kuivaruokaa, tällä hetkellä barking headsia johon olen ollut kovin tyytyväinen vaikka vähän hintavaa onkin.
Ei kuitenkaan niin kallista kun kissoille syöttämäni royal caninin erikoisruoka virtsakiviin. Lisäksi Teppo syö raakaa jonkin verran, Matti taas ei suostu moiseen. Märkäruoka tuottaa ongelmia kun molemmat on niin hiton nirsoja.Lähes kaikkea olen kokeillut mutta se mikä tänään maistuu, ei maistu enää huomenna.
Huomenna täyttää Teppo 7v ja Matti 9v. Mulla on siis ollut kissoja jo 9 vuotta enkä edelleenkään ole yhtään kissa-ihminen.

Suunnitelmia

Olen miettinyt ja taas miettinyt pentue-asioita.
Taidan lykätä Martan pentuja ensi vuoteen. Ja tehdä Sylville pennut seuraavasta juoksusta jonka pitäisi alkaa heinä-elokuun vaihteessa.
Kovin jännittää kun kyseessä on ensisynnyttäjä mutta onhan muutkin sen hoitaneet, miksei tuo.
Itseasiassa kävin jo urosta katsomassa. Ja uskoisin löytäneeni Sylville miehen :). Vankkaluustoinen, hyvänpituinen ja kokoinen ja luonne kovin tasapainoinen. Tykästyin urokseen jo pari vuotta sitten juurikin luonteensa puolesta ja se on minulle tärkeä kriteeri. Nyt sitten vaan odotellaan, jännää!

Alma on edelleen Noralla ja näyttelylista kasvaa. Tulossa on myös Vaasan kv johon menee. Juoksun pitäisi alkaa hetkenä minä hyvänsä mutta se ei onneksi suomessa ole este pääsylle.
Toivo-raasu, nyt on Danskulla juosku ja heti perään kun Almallakin niin joutuu miespolo koville. Melkoisen hyvin on oppinut lukemaan narttua ja osaa huomata tärppipäivät, iso apu tulevalle jalostuskäytölle.

Olen ilmoittanut Martan yhteen ja Sylvin kahteen näyttelyyn, vielä ei jännitä mutta voi sitä päivää kun koittaa ja itse joutuu kehään! :D

Toivon että A-pennut muutkin lähtisivät johonkin näytille, Hertta on menossa mutta on niitä vielä 3. Itse tietenkin kovin tykkään pentusista ja tahtoisin nähdä mitä tuomarit on mieltä. Aimoa tahtoisin niin nähdä. Kuulin että kovin on lupaavan näköinen ja tosi hyvä luusto pojalla, vau :)

Martta on alkanut pitämään jöötä kotona. Olisiko siis vihdoin päässyt jaloilleen Helmin kuolemasta ja tajunnut että hänen se on nyt laumaa perässään vedettävä. Sylviä ei päästä aina sohvalle ja toinen sitten vikisee lattialla. En tiedä millä sen tekee kun ääntäkään ei kuulu vaan muka nukkuu mutta silti Sylvi on tajunnut että jaahas, pääsy kielletty. Mitenkään ei toki kismaa ole välillä vaan tulevat kovin hyvin juttuun, vieläkin Martta on jotenkin kovin vilkas, vitosen kriisi jatkuu :D

Martta jo pikkupentuna raapi. Raapi kun halusi syliin, raapi kun tulin kotiin, raapi häkissä. Ja tekee sitä edelleen. Itse ajattelin että olenpa ollut tyhmä kun moisen taidon olen sille opettanut. Mutta. Nyt raapii tyttärensäkin, tai on aina raapinut. Jännä miten tuollainen käytös menee äidiltä tytölle. Kukaan muu koira ei tuollaista ole tehnyt itsellä eikä kasvatin perheessä. Tokihan se olisi ollut poiskytkettävissä pienenä mutta voi kun se oli niin söpöä.. :D

Teppo on pysynyt nyt jonkun aikaa terveenä eikä virtsatulehdus ole vaivannut. Kevät tulee kovaa vauhtia ja silloin kuulemma useimmiten kissa siihen sairastuu joten saapi nähdä. Aina on jotain, rahanmeno on vakio oli kyseessä koira tai kissa tai lapsi.

Tässä vielä Noran lähettämä kuva Almasta 9,5kk

Kauhava RN 18.2.2017

Nora vei tänään Toivon ja Alman kauhavalle Susanne Wendellin arvioitavaksi näyttelyyn.
Ihan mahtipäivä!
Toivo, Westorps Atlas SuperGiant ERI 1, SA, PU1 ROP Serti <3
Alma, Ihanhelmi Aito Frendi  JUN ERI1 SA PN2 Va-Serti. Niin upea aloitus!

Alman arvostelu: Erinomainen tyyppi ja koko. 9-kuinen, jolle ei saa kehittyä enempää massaa. Kaunis nartun pää. Erinomainen ylälinja. Voimakas runko. Oikein kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvapeite. Liikkuu ja esiintyy hyvin.

Toivon arvostelu:Erinomainen tyyppi ja koko. Erittäin kaynis pää ja ilme. Tyylikäs ylälinja. Hyvä runko. Oikein kulmautunut edestä ja takaa. Kauniit tiiviit käpälät. Erinomainen karvapeite ja väri.

miettelöitä

Alma on ollut 2 viikkoa poissa.
Ihana rauha.
Martta on ihan erilainen, riekkuu ja leikkii Sylvin kanssa. Selkeästi huojentunut kun tytär tajusi vihdoin lähteä kotoa :)
Alma on sopeutunut hyvin Noran luo. Niin reipas pieni.Ei pelkää mitään, osaa kumartaa oikealla hetkellä "isommilleen" ja todella nopea oppimaan uusia asioita. Todella hyvää palautetta saanut tuostaKIN kasvatista.
Ihan huippua että kaikki ovat kovin tyytyväisiä omaan koiraansa ja omastanikin keksitään vaan hyvää sanottavaa. Paitsi. Alma haukkuu. Ja haukkuu. Ei oikein muulloin mutta kun Nora jättää kotiin niin meteli on valmis. Eli ihan liikaa. En tajua mistä moinen oppi on kotoisin. Toki en ole kotona kuulemassa työpäivisin josko Martta tai Sylvi on moisen opettanut mutta toivon että joku naapuri sen olisi kyllä mullekin kertonut. Hiljaista on ainakin kun kotiin tulen.
Toivon että asiaan saadaan pian joku muutos ja miksei :)
Olen myös miettinyt. Ja harkinnut. Ja taas miettinyt. Nora tykkää kovin paljon Almasta. Entäs jos jäisikin sinne asumaan, harrastavaan kotiin. Lohdutuspalkinnoksi Tiitistä, koirasta josta ei ollut eläjäksi ja täältä mun luotani lopulta sekin lähti. Kauheat on morkkikset välillä että olen laittanut Noran kokemaan jotain niinkin kauheaa kun nuoren koiran lopetuksen, Kaiken sen työn jälkeen jonka teki Tiin pelkojen hyväksi. Ja laittoi rahansa kiinni. Yleensähän koirasta saadaan edes jotain mielihyvää, onnistumisia, yms. Enkä sano toki ettei Tiiti olisi ihana ollutkin mutta nyt kun suru hälvenee niin voi ajatella sen riippakin olleen. Aina mietit että mihin voit mennnä ja mitä tehdä että koiralla olisi hyvä olla. Ei pelkät kokemukset saisi aiheuttaa suunnatonta surua omalle lapselle.
Alma on niin ihana ja reipas. Ei tuollaisia aina synny :). Ei epäröi mitään alustoja, ei näe mörköjä, haluaa tehdä kaikkea mutta osaa olla myös vaikkei tehdäkään.
Kasvattien omistajat ovat myytyjä koiriinsa. Terveys ollut hyvä, rohkeus ja sosiaaalisuus erinomaisia. Niinkuin göötillä kuuluukin olla. Toki luuston tilanne on tulevaisuudessa vasta tiedossa mutta ei allergioita ole ilmennyt tms. Arjessa helppoja koiria. Sakemannien jälkeen ihana kun gööttien kanssa voit pysähtyä kenen vaan kanssa juttelemaan, koira on onnellisena ja tyytyväisenä vieressä ilman mitään rähinää.

Martan tuleva mies on hakusessa edelleen. Pari ehdokasta on mutta en ole vielä yhteyksiä ottanut. Muka aikaa loputtomiin ja sitten tulee kiire.
Martan ekan pentueen uroksia on käynyt silmäpeilissä ja terveitä ovat olleet, luustokuvia odotellaan :) Alma on menossa syksyn aikana.

Pentunäyttely

Viime viikonloppuna oli se kauan jännitetty pentunäyttely.
Paikalla olivat Armas Ahmatti, Aina Ilona, Ainoa Oikea ja Aito Frendi eli 4/5 a-pennuista.
Meni sitten niiiin hienosti!
Armas oli PEK1 KP VSP-pentu ja Ainoa Oikea, Hertta  PEK1 KP ROP-pentu. Suoma oli PEK2 KP ja Alma PEK3 KP. Niin upea hetki ja melko ainutlaatuinenkin, kovin ylpeä olin ja olen toki vieläkin!
Hertta esiintyi upeasti, Satu oli hyvin treenannut <3. 
Nora meni Alman kanssa kehään, mulla oli niin kauhea stressi ja jännitys päällä että katsoin parhaimmaksi. 
Kuvia ei  liiemmin ole, ei johdu siitä ettenkö olisi ottanut vaan siitä että menivät pilalle mun käsien tärinän vuoksi.. :D

Armas

Armas

Hertta

Kaikki tytöt

Alma lähti näyttelyn jälkeen napanuoran poikkaisuun Noralle ja viipyy siellä ainakin pari kuukautta jos kaikki sujuu hyvin. Tyttö ei ole minusta erossa ollut syntymänsä jälkeen joten ihan hyvä nähdä muutakin kun maalaiselämää. 

Martalla kävi hieroja pari viikkoa sitten ja nyt tuo on paljon jotenkin aktiivisempi kuin ennen. Toki voi johtua myös siitä ettei täällä ole tytär piinaamassa, puremassa. Sylvin kanssa jopa juoksee ulkona kun nyt mennyt pidemäpään omia polkujaan.

Uros on Martalla kovassa etsinnässä ja muutaman vaihtoehdon olen löytänyt, pitäisi vaan ottaa uroksista vielä selvää enempi kun ovat minulle vieraita. 

Almalle mulla kenties on jo uros selvillä mutta tässä on niin monta muuttujaa vielä matkalla ettei mikään ole varmaa, luustokuvat nyt suurimpana ja ikä tietty, pari vuotta vielä siihen aikaa ainakin :D.

Sylvistä haluan itselleni pennun joskus. Onneksi voi mennä vielä 5 vuotta ainakin ennenkuin ajankohtaista sekään, oman pennun kuumetta ei ole niinkus yhtään. Sylvin ja Alman lähekkäintulo on kyllä sellaiset tuntemukset hävittänyt :)

Olen näyttelykalenteria  tutkinut ahkerasti. Almalla onkin ensimmäinen virallinen käynti jo 3 viikon päästä. Sylvi ja Martta on ilmoitettu keväälle ja alkukesälle olisi muutama johon olen suunnitellut meneväni. Rodun erikoisnäyttely on elokuussa ja sinne toki tahdon myös. Toivo menee Alman kanssa samoihin nyt pariin ja kesällä vielä muuallekin.

Nyt kun vuosi on vaihtunut niin voi alkaa jo jännittelemään luustokuvia. Alma menee mitä ilmeisimmin jo kesällä, en malta lykätä varmaan pidemmälle  Toivottavasti saan kasvattien omistajatkin kuviin. Selästä saa virallisesti SPOn ja IDDn vasta 2-vuotiaana mutten niitä odottele, kuvaan sitten vanhempana uudestaan. LTV ja VA saadaan jo vuotiaina ja kyllä lääkäri kertoo jos muualla häikkää on. Itse toki uskon vasta kun kennelliitto on lausunut että on tai ei ole häikkää. Paitsi jos tutkiva lääkäri on esim Ventelä. Sen miehen kuvaustaitoon ja lausuntoihin kyllä uskon. Sinne meinaan Alman kanssa sitten suunnata.

Martta ja Alma

Sylvi ja Alma