tiistai 26. heinäkuuta 2016

Vähän kuvia pentusista :)

Alma 6 vko

Hertta (Ainoa Oikea) 6vko

Alma ja Aimo 6 vko


Sylvi ja pennut




Alma 7 vkoa

Armas 7 vkoa

Aimo 7 vkoa

Hertta 7 vkoa
Suoma 7 vkoa (Aina Ilona)


Suoma 8 vkoa


Arjessa taas, rauha maassa

On unohtunut koko blogin kirjoitus kokonaan.
Pentuset lähti omiin koteihinsa kolmisen viikkoa sitten. Aivan ihana kokemus mutta todella rankka joka yllätti minut täysin.
Kun halusin toki pennuille kaiken liikenevän ajan antaa niin meni kyllä väsymys luihin ja ytimiin asti.
Pennut vaikuttavat todella reippailta ja olen niistä kovin ylpeä <3
Itselleni jäi tosiaan 1, Aito Frendi, ja todella tyytyväinen olen tyttöön. Todella raskaan oloinen vaan joten saa nähdä mikä jätti siitä vielä kasvaakaan! Jos äitiään isompi mutta isäänsä pienempi niin kaikki hyvin :D

Sylvin kanssa kävin luustokuvauksissa. C:n lonkat ja kyyneret oli 0, selkä kuvattiin myös täysin terveeksi. Vielä edessä silmien peilaus ja polvien tutkiminen ja jos kaikki niissäkin hyvin niin ehkä se on sitten Sylvi joka saa pennut seuraavaksi. Toiveita on muitakin Sylvin jalostuskäytöstä mutta niistä lisää vasta sitten kun tietää onko sellainen toteutumassa :)
Aiemmin olin vielä sitä mieltä ettei koskaan enää pentuja mutta ehkä parissa vuodessa saa taas mielen ihan toiseksi, nyt jo tuntuu että kyllä vielä tämä koetaan :)
Lauantaina mennään Sylvin ja Tiitin kanssa paimennustaipumustestiin, saa nähdä kuinka siellä käy, jänniä nää kaikki tällaiset.
Sunnuntaina on näyttelypäivä, Porin kv kera Sylvin ja Toivon. Toivo ei olekaan suomessa virallisessa luokassa käynyt, pentuna voittajassa ollen ROP-pentu ja ruotsissa toukokuussa saaden ERIn.
Toivohan on nyt sitten virallisesti minun ja Noran koira asuen Noran luona. Sen kanssa mennään silmien ja polvien tarkkiin elokuussa ja luustokuviin loppuvuodesta.

Pennuista vielä.
Molemmilla uroksilla oli molemmat pallit kun lähtivät omiin koteihinsa, Armas Espooseen ja Aimo Ouluun. Armaksen ruokahalu voisi olla parempi, ei nimi sitten enne ollutkaan. Muut pennut syövät kaiken pienistä kivistä lähtien . Herttaa (Ainoa Oikea) tulen näkemään varmaan kaikkein useimmiten kun muutti tuohon parinkymmenen kilometrin päähän kahden göötin kaveriksi. Viikonloppuna kävin katsomassa Suomaa (Aina Ilona) ja voi mikä tomera tyttö siellä olikaan. Ei kyllä yllättänyt kun kovin menevä oli jo täällä. Virtaa piisaa ja kamala puruvimma. Armaksen kanssa purevat eniten nilkkoja, pienet karjapaimenet. Alma taas tykkäisi jyrsiä käsiä mutta ei olla samaa mieltä asiasta. Melko haukkuherkkiä ovat osa myös, toivottavasti kitkeytyy hyvin pois kun sitä ei hyväksytä.

Yritän muistaa kuvia lisäillä kun taas muistan blogin olemassaolon!