keskiviikko 27. tammikuuta 2016

juoksua ei näy, ei kuulu

Voi huokaus!
Kyllä on ollut pitkä tää Martan juoksun odottaminen.
Viime viikolla, tai oliko jo toissa, luulin jo alkavan kun näin jotain epämääräistä lakanalla mutta ei, väärä hälytys.
Noh, nyt on jo varmaa  että jos Martta vaan tiineeksi tulee niin pennut on luovutusikäisiä kesäkuussa, ellei myöhemmin, ei yhtään huono ajankohta :) Oma loma vaan saa takapakit kun kesäkuussa en itse voi lomilla olla, onneksi on pojat silloin kotona ja saavat istua pentulaatikossa mun työpäivien ajan kera kavereiden pentuja paapomassa.

Mun piti Sylvin kanssa aloittaa koirakurssi jo aiemmin mutta kaikki on ollut jäähyllä tässä jonkun aikaa. Nyt alan etsimään sopivaa kurssia että päästään jotain yhdessä tekemään :). Martankin kanssa tahtoisi mutta ehkä ensi syksynä pääsee sekin mukaan tekemisiin.

Ei kummempia kuulumisia tällä kertaa, toivottavasti kohta saan jo päivittää juoksun alkaneeksi!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

pakkanen paukkuu

Viikko ilman Helmiä.
Ikävä edelleen toki mutta jo tasoittunut. Helmillä on nyt kivutonta. Sitä aina miettii mistä tietää että koiran on aika lähteä ja mulle se tuli kyllä niin shokkiyllätyksenä vaikka siihen muka oli valmistautunut. Sunnuntaina kun katsoin Helmiä niin silmät oli sameat. Olin kuullut että silmistä sen näkee ja aina niitä välillä "vahdannut" huomaamatta mitään. Nyt huomasin. Ja silloin jo peläten odotin seuraavaa päivää jotenkin ymmärtäen että nyt on aika.

Martta ja Sylvi on mennä viuhtonut ympäri kämppää mitenkään kaipaamatta. Täällä syrjäkylällä kun asutaan niin remmilenkeillä harvemmin tulee koiria vastaan. Viime viikolla sitten tuli ja voi Marttaa. Ei pieni tiennyt yhtään mitä tehdä. Jäi ihan mun taakse ja sieltä yritti kammeta pellolle koiraa pakoon. Ikinä ei ole ohitusongelmia ollut mutta nyt huomasin että Helmi ne on aina hoitanut. Pojat sanoivat että Helmi on kulkenut lähinnä ohitettavaa, sitten Martta ja laitimmaisena Sylvi. Itse en ole koskaan moiseen huomiota kiinnittänyt.  Toivottavasti tulisi koiria nyt useammin vastaan että saan ohitukset kuntoon. Mitään rähinää ei kyllä ole edelleenkään.

Mä rupesin jo kovin miettimään  äkkiä uutta pentua taloon. Jos näistä toinen kuoleekin niin sit ollaan yhden koiran kanssa. Järki huutaa että ei täällä mihinkään olla kuolemassa mutta jos. Sain itseni kuitenkin rauhoitettua ja päätin että nyt mennään kahdella koiralla jos ei pomppaa vastaan jotain jonka ehdottomasti haluan. Nythän voisin ottaa vaikka isommankin koiran, niitä kun en ole Helmin vuoksi voinut edes harkita. Mutta ei, en mä tätä rotua voi jättää. Göötit on ykkösiä <3.

Nyt odottelen sitten Martan pentuja, jos siellä olisi se ykkös-tyttö jonka haluan itselleni ehdottomasti jättää. On kyllä löytynyt tyttöpennulle niin hyvä koti että voin hyvin sen parhaan myydä sinnekin ja antaa Sylvin kasvaa aikuiseksi ennen pennun tuloa. Saapi nähdä mitä tuleman pitää :)
Kävin kalenteria läpi ja tajusin että Martan juoksu voi alkaakin vasta kuukauden päästä. Pitkä tää odotus ollut! Pentujen suhteenhan kuukausi olisi tosi hyvä, kesäksi uuteen kotiin.

Nyt on pari päivää lenkit olleet minimissä. Ulkona on niin kylmä etten tuolla kauaa viihdy. Sylvi ei oikein reagoi kylmään mutta Martta nostelee tassujaan. Pysytään siis lämpöisessä, sopii mulle :)

Meilläpäin liikuskelee nyt melkoisen paljon susia. Jännää aina metsälenkit mutta luotetaan siihen että sudet pelkää mua yhtä paljon kun mä niitä!