Annoin eilen alkuillasta koirille ruokaa. Helmi alkoi "ryystämään" kesken ruoan ja lähti kupilta. Kerran aiemminkin sen tehnyt mutta palasi silloin takaisin kupille. Nyt ei suostunut enää syömään vaan haukkoi henkeään ilmaa ryystäen. Päästin koiran takapihalle ja siellä hetken oltuaan oksensi ruokansa ulos ja jatkoi sitä hengenhaukkomistaan. Yritti oksentaa toisenkin kerran mutta mitään ei tullut. Eihän tuo paljoa syönytkään, ehkä kolmanneksen annoksestaan.
Sitten huomasin että maha oli iso. Tosi iso. Alavatsa oli pallo ja roikkui. Soitin itkien eläinlääkäriin ja olin lähes varma että koira kuolee käsiini.
Lähdettiin ajelemaan turun eläinsairaalaan, matkaa se noin 40km. Perille päästyä Helmi vieläkin ryysti ilmaa ja oli vaisumpi. Lääkäri joutui lähtemään samantien leikkaukseen ja kävi vaan pikaisesti meitä moikkaamassa. Sanoi että pari tuntia menisi ja kotiin voisi toki lähteä jos olo paranee.
Helmin maha oli jo paljon pienempi ja ryystäminen loppui joten olikin lähellä etten olisi lähtenyt. Käytiin pihalla ja heti kun vähän käveltiin, hengitys vaikeutui ja päätin jäädä odottamaan. Koira myös kuolasi paljon.
Vihdoin kun päästiin eläinlääkärille niin Helmi oli vaisu mutta muuten melko ok. Pari kertaa ryysti siinäkin ilmaa ja lääkäri jo vähän ajatteli että nenäpunkkikin voisi olla se joka kiusaa. Mahahan ei ollut silloin siis enää turvoksissa. Koira oli vähän röyhtäillytkin, lienee saanut ilmaa pihalle.
Helmi sai pahoinvoinninesto, särkylääke- ja antibioottipiikit ja mentiin kassalle.
Noh, siinäpä sitten huomasin että maha oli taas isontunut. Eläinlääkäri lähetti röntgeniin ja kuvissa näkyi jotain mahassa ja päädyttiin vatsahuuhteluun. Josko siellä olisi joku joka kiusaisi ja kävisi siellä turvottaen mahaa.
Kaasuuntunut se oli, ilmaa lähes täynnä. Ruoka sieltä saatiin pois ilman lisäksi mutta suoleen jäi vielä tavaraa. Herätessään Helmillä olikin kova kiire kakalle.
Koskaan ei ole käynyt pienessä mielessänikään että göötillä voisi vatsalaukku kaasuuntua. Onneksi ei tällä kertaa kiertymää tullut..
Helmin vointi ei ole hyvä vieläkään ja suuri huoli kalvaa. Tuijottelee mua ja liikahtelee levottomasti, Kakalla kävi ja maha on tosi kovalla, pari vaaleaa papanaa sai pihalle. Ruokaa ei ole suostunut syömään yhtään. Antibioottia pitäisi antaa muttei tyhjään vatsaan joten en ole niitä saanut menemään. En halua yhtään uutta vatsanväännettä koiralle näiden nykyisten lisäksi :(. Kasvattajatuttuni neuvoi antamaan pellavansiemenistä keitettyä limaa ja sitä olen nyt pari kertaa antanut, kenties sekin auttoi siihen että koira edes vähän ulosti. Lenkittää tuotaa ei nyt voi heikon kunnon vuoksi, sehän voisi auttaa myös mahantoimimiseen.
Kuolaa tulee edelleen, jojot roikkuu suunpielistä ja nyt istuu ja tuijottelee mua kieli pilkottaen hampaiden välistä. Mun pieni sairas rakas.
Luopumisentuska on niin suuri ettei voi käsittää. Ei Helmi ole vain koira. Helmi on rakas perheenjäsen. Mulle on sanottu jo pari vuotta että pitäisi koira viedää piikille. Miksi ihmeessä? Ei vanha koira ole sama kuin sairas koira. Moiset asiat saa mut niin vihaiseksi! Se että koira sairastuu vanhana ei sekään tarkoita että suoraan piikille. Tekisi mieli kirota ja huutaa niille ihmisille päin naamaa mutta enpä alennu, säälittää oikein heidän ajatusmaailmansa ja mietityttää että miksi edes eläintä ottavat jos eivät sydämestään niistä välitä. Kyllä mulla on perheessä eriarvoisia jäseniä. Kissat ei ole samaa paikkaa sydämestä saaneet kuin koirat mutta mahdollisimman hyvin mä nekin hoidan. Ei eläimet valinneet mua vaan mä sen valinnan tein. Ja samalla lupasin hoitaa ne hyvin elämän alusta loppuun saakka.
Helmi saattaa tähän vielä kuolla, ja johonkin muuhun vielä joskus muutoin kuoleekin, mutta loppuun asti tulen siitä mahdollisimman hyvän huolen pitämään. Toi maailman rakkain pien koiraotus on sen ansainnut <3. Se on meidän perheelle kaiken rakkautensa antanut ja ansaitsee hyvän hoidon.
Toivottavasti seuraava päivitykseni on jo paremmissa fiiliksissä tehty, tänään ajatukset karkailee taas ja teksti varmaan menko sekavaa.
Alla vielä kuvia eilisestä päivä-peltoilusta kun kaikki oli vielä hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti