Helmi on poissa

Helmi on poissa. 

Aivan kamalaa!

Olo ei kohentunut lauantain jälkeen ja maanatai-aamuna mentiin uudestaan lääkäriin. Ultrattiin, röntgenkuvattiin ja ruokatorvesta se syy sitten löytyi. 2x4cm tukos.

Olisin teoriassa voinut vielä tähystykseen mennä tutkimaan mikä se on mutta koiran yleiskunto huomioonottaen en siihen enää lähtenyt. Leikkuupöydälle en olisi Helmiä enää vienyt ja se olisi vääjäämättä edessä ollut joten katsoin koiralle parhaaksi laittaa nukkumaan. 1 elämäni vaikeimpia päätöksiä.

Nyt kun mietin niin ehkä se jo oireili aiemmin. Kerran teki sen saman yksimisensä kesken ruokailun ja ehkä joskus jonnin verran turvonneelta näytti ohimenevän hetken. Ei jaksanut enää lenkkeillä pidempiä matkoja. Vaikea sanoa mutta lopputulosta se ei muuta.

Lähetin Helmin eviralle avattavaksi ja nyt odottelen sitä lopullista syytä, mikä siellä kurkussa oikein oli.

Ei tähän totu, ei voi, ei saa tottua. Koirat on mulle ainakin perheenjäseniä, ei vain koiria. Samanlainen huoli niistä kuin aina lapsistakin. 

Martta ja Sylvi ei ole varmaan edes huomanneet että yksi on joukosta poissa. Onneksi ehdin meille pennun kesällä ottaa ettei Martan tarvinnut jäädä yksin. Sylvi riehumalla pitää Martalla kyllä muuta mietittävää kun lauman pienenemisen :)

Kiitos Helmi kaikesta,.

Jos sua ei olis ollut, olisin luonut sut.

Mitään susta en olis muuttanut, 

samanlainen susta ois  tullut.

Lepää Rakas rauhassa <3

Helmi juuri kotiin tulleena <3

Helmi sairastaa

Täällä on sairastupa.
Annoin eilen alkuillasta koirille ruokaa. Helmi alkoi "ryystämään" kesken ruoan ja lähti kupilta. Kerran aiemminkin sen tehnyt mutta palasi silloin takaisin kupille. Nyt ei suostunut enää syömään vaan haukkoi henkeään ilmaa ryystäen. Päästin koiran takapihalle ja siellä hetken oltuaan oksensi ruokansa ulos ja jatkoi sitä hengenhaukkomistaan. Yritti oksentaa toisenkin kerran mutta mitään ei tullut. Eihän tuo paljoa syönytkään, ehkä kolmanneksen annoksestaan.
Sitten huomasin että maha oli iso. Tosi iso. Alavatsa oli pallo ja roikkui. Soitin itkien eläinlääkäriin ja olin lähes varma että koira kuolee käsiini.
Lähdettiin ajelemaan turun eläinsairaalaan, matkaa se noin 40km. Perille päästyä Helmi vieläkin ryysti ilmaa ja oli vaisumpi. Lääkäri joutui lähtemään samantien leikkaukseen ja kävi vaan pikaisesti meitä moikkaamassa. Sanoi että pari tuntia menisi ja kotiin voisi toki lähteä jos olo paranee.
Helmin maha oli jo paljon pienempi ja ryystäminen loppui joten olikin lähellä etten olisi lähtenyt. Käytiin pihalla ja heti kun vähän käveltiin, hengitys vaikeutui ja päätin jäädä odottamaan. Koira myös kuolasi paljon.
Vihdoin kun päästiin eläinlääkärille niin Helmi oli vaisu mutta muuten melko ok. Pari kertaa ryysti siinäkin ilmaa ja lääkäri jo vähän ajatteli että nenäpunkkikin voisi olla se joka kiusaa. Mahahan ei ollut silloin siis enää turvoksissa. Koira oli vähän röyhtäillytkin, lienee saanut ilmaa pihalle.
Helmi sai pahoinvoinninesto, särkylääke- ja antibioottipiikit ja mentiin kassalle.
Noh, siinäpä sitten huomasin että maha oli taas isontunut. Eläinlääkäri lähetti röntgeniin ja kuvissa näkyi jotain mahassa ja päädyttiin vatsahuuhteluun. Josko siellä olisi joku joka kiusaisi ja kävisi siellä turvottaen mahaa.
Kaasuuntunut se oli, ilmaa lähes täynnä.  Ruoka sieltä saatiin pois ilman lisäksi mutta suoleen jäi vielä tavaraa. Herätessään Helmillä olikin kova kiire kakalle.
Koskaan ei ole käynyt pienessä mielessänikään että göötillä voisi vatsalaukku kaasuuntua. Onneksi ei tällä kertaa kiertymää tullut..
Helmin vointi ei ole hyvä vieläkään ja suuri huoli kalvaa. Tuijottelee mua ja liikahtelee levottomasti, Kakalla kävi ja maha on tosi kovalla, pari vaaleaa papanaa sai pihalle. Ruokaa ei ole suostunut syömään yhtään. Antibioottia pitäisi antaa muttei tyhjään vatsaan joten en ole niitä saanut menemään. En halua yhtään uutta vatsanväännettä koiralle näiden nykyisten lisäksi :(. Kasvattajatuttuni neuvoi antamaan pellavansiemenistä keitettyä limaa ja sitä olen nyt pari kertaa antanut, kenties sekin auttoi siihen että koira edes vähän ulosti. Lenkittää tuotaa ei nyt voi heikon kunnon vuoksi, sehän voisi auttaa myös mahantoimimiseen.
Kuolaa tulee edelleen, jojot roikkuu suunpielistä ja nyt istuu ja tuijottelee mua kieli pilkottaen hampaiden välistä. Mun pieni sairas rakas.
Luopumisentuska on niin suuri ettei voi käsittää. Ei Helmi ole vain koira. Helmi on rakas perheenjäsen. Mulle on sanottu jo pari vuotta että pitäisi koira viedää piikille. Miksi ihmeessä? Ei vanha koira ole sama kuin sairas koira. Moiset asiat saa mut niin vihaiseksi! Se että koira sairastuu vanhana ei sekään tarkoita että suoraan piikille. Tekisi mieli kirota ja huutaa niille ihmisille päin naamaa mutta enpä alennu, säälittää oikein heidän ajatusmaailmansa ja mietityttää että miksi edes eläintä ottavat jos eivät sydämestään niistä välitä. Kyllä mulla on perheessä eriarvoisia jäseniä. Kissat ei ole samaa paikkaa sydämestä saaneet kuin koirat mutta mahdollisimman hyvin mä nekin hoidan. Ei eläimet valinneet mua vaan mä sen valinnan tein. Ja samalla lupasin hoitaa ne hyvin elämän alusta loppuun saakka.
Helmi saattaa tähän vielä kuolla, ja johonkin muuhun vielä joskus muutoin kuoleekin, mutta loppuun asti tulen siitä mahdollisimman hyvän huolen pitämään. Toi maailman rakkain pien koiraotus on sen ansainnut <3. Se on meidän perheelle kaiken rakkautensa antanut ja ansaitsee hyvän hoidon.
Toivottavasti seuraava päivitykseni on jo paremmissa fiiliksissä tehty, tänään ajatukset karkailee taas ja teksti varmaan menko sekavaa.

Alla vielä kuvia eilisestä päivä-peltoilusta kun kaikki oli vielä hyvin

Voittajanäyttely 2015

Käytiin Sylvin kanssa ensiesiintymisellä näyttelykehissä Voittajassa.
Aamusta jo aikaisin lähdettiin ensin Vantaalle jonne jätettiin auto. Laskin että nopeammin pääsen paikalle junalla kun jonottamalla messukeskuksesta parkkipaikkaa.
Sylvihän on maalaiskoira joten hiukan mua jännitti miten tyttö reagoi kaikkeen uuteen mitä vastaan tulee.
Juna-asemalla käveli kovin reippaasti ja uteliaasti. Juna oli matala-lattia ja rakoa laiturilta junaan oli ainakin 10 senttiä joka oli tytön  mielestä liikaa. Ei ollut aikaa lahjoa pentua kyytin joten nostoksi meni. Junassa oli taas ihan reipas, toki ihmetteli suurta ihmismäärää ja junan liikettä.

junassa

Messukeskuksessa riitti ihmeteltävää. Hirmuisesti koiria, isojakin, joita Sylvi jännitti. Aukeammalla paikalla käveli ihan hyvin mutta ahtaissa väleissä  jättäytyi jälkeen.
Istuttiin jonkin aikaa kehän laidalla opiskelemassa ennenkuin oli meidän vuoro mennä kehään.
Sylvillä oli vain 1 "kilpa"-kumppani, vajaa 2kk vanhempi uros. Kyllä oli komea mutta olihan se Martan ja Sylvin serkku ;)
Sylvi liikkui kai ihan ok, ja seisoikin hetkittäin, kai sen vuoksi että olin itse ihan hirmu jännittynyt. Yritin pitää kättä Sylvin edessä ja se tärisi niiin kamalasti! En kyllä tajua miten voin jännittää niin paljon.
Sylvi oli PPEK1 PN ja sai KP:n. ROP oli sitten uros ja Sylvi VSP. Mä oon tosi tyytyväinen <3

Arvostelu:

Erittäin narttumainen kokonaisuus. Reipas luonne. Linjakas nartun pää. Pää saa kasvaa korvien kokoon. Sopivat kulmaukset, keskivahva luusto. Hyvä rungonmalli. Hieman pitkä lanne. Hyvät reidet. Lupaava karva. Liikkeessä selkä saa tiivistyä ja liikkuu hieman takakorkeana. Liikkuu hyvin.

Sylvi ja palkinnot

Ja vähän Marttaa.

Siitä on tullut kovin äksy. Tai eihän se paljoa äksyile mutta 90% enemmän kuin ennen ;) Untaan ei saa häiritä ,kukaan, tai murina on taattua. Ihmettelin että mistä moinen kunnes tajusin, juoksu on nyt tosi lähellä, jee! :)

Mätsärissä taasen

Käytiin tänään kaikkien tyttöjen kanssa mätsärissä.
Ensin oli Helmin vuoro. Ja vanhus oli niiiin onnellinen <3 Hyppi ja komensi makkaraa pianpian, ihana! Ei kyllä oikein liikkunut hyvin kun tohkeissaan piti mua komennella ja vähän pomppiakin. Mahtaa olla vasynyt vielä huomennakin ;) Helmi sijoittui veteraanien toiseksi, hieno tyttö. Ihana nähdä kuinka Helmi on onnesta sekaisin kun sen kanssa jotain vain tekee!
Lenkkejä ollaan jouduttu lyhentämään, Helmi näyttää koska on tarpeeksi kävellyt ja kääntyy lenkillä lyhyemmän reitin tullessa. Ja olen antanut sitten mua ohjaillakin. Kolmea kilsaa pisimmillään on nyt suostunut asfaltilla liikkumaan. Viikonloppuna päästään taas metsään ja siellä uskoakseni jaksaa taas enempikin. Ostin nivelravinnetta ja annan rimadylia taas ja katson onko apuja kankeuteen. Aamuisin varsinkaan ei haluaisi lenkille lähteä ja liikkuu kovin epäpuhtaasti, Kohta tuo rakas täyttää 13 v joten annettakoon kankeus anteeksi <3

Sylvin mätsäri meni kovin hienosti. seisominen kyllä tuotti aluksi tuskaa kun tarjosi vaan istumista mutta kun vihdoin tajusi mitä tahdon niin hienosti seistä nökötti. Pöydällä antoi tuomarin hyvin kopeloida. Kysyin hampaista ja sanoi ettei huolen häivää, purenta on kunnossa. Jahka viimeinen kulmuri kasvaa koko mittaansa niin hyvä on. Kehui Sylviä erittäin lupaavaksi pennuksi, voi kun tuli hyvä mieli! Liikkui tällä kertaa hyvin, ei yrittänytkään kävellä muuta kun ravaten, taitotyttö <3 Tänään oltiin  pienten pentujen neljänsiä, olen tosi tyytyväinen! En niinkään sijoitukseen kun pennun rauhalliseen käytökseen. Tuli vähän varmuutta sunnuntain voittaja-näytteelyyn, on edes pieni mahis että Sylvi siellä liikkuu ja esiintyy edukseen :)

Marttakin pääsi kehään. Tuomari naureskellen kysyi että tämäkö on se nuorimmainen ;) Tuo siellä meni sata lasissa, jos makkaraa ei heti hienosta seisomisesta saanut niin kertoi kyllä että nyt olisi sen aika. Muuten ei kyllä onneksi haukkunut. Marttahan ei pahemmin hauku muualla kun tolpassa yksinään ja näyttelyissä. Sijoitusta ei tänään Martalle tullut mutta selkeästi mukavaa ohjelmaa kuitenkin :)
Martalla on karvanlähtö päällä, kovaa vauhtia tulossa kaljuksi. Se tietää siis astutusta <3