Helmi on poissa

Helmi on poissa. 

Aivan kamalaa!

Olo ei kohentunut lauantain jälkeen ja maanatai-aamuna mentiin uudestaan lääkäriin. Ultrattiin, röntgenkuvattiin ja ruokatorvesta se syy sitten löytyi. 2x4cm tukos.

Olisin teoriassa voinut vielä tähystykseen mennä tutkimaan mikä se on mutta koiran yleiskunto huomioonottaen en siihen enää lähtenyt. Leikkuupöydälle en olisi Helmiä enää vienyt ja se olisi vääjäämättä edessä ollut joten katsoin koiralle parhaaksi laittaa nukkumaan. 1 elämäni vaikeimpia päätöksiä.

Nyt kun mietin niin ehkä se jo oireili aiemmin. Kerran teki sen saman yksimisensä kesken ruokailun ja ehkä joskus jonnin verran turvonneelta näytti ohimenevän hetken. Ei jaksanut enää lenkkeillä pidempiä matkoja. Vaikea sanoa mutta lopputulosta se ei muuta.

Lähetin Helmin eviralle avattavaksi ja nyt odottelen sitä lopullista syytä, mikä siellä kurkussa oikein oli.

Ei tähän totu, ei voi, ei saa tottua. Koirat on mulle ainakin perheenjäseniä, ei vain koiria. Samanlainen huoli niistä kuin aina lapsistakin. 

Martta ja Sylvi ei ole varmaan edes huomanneet että yksi on joukosta poissa. Onneksi ehdin meille pennun kesällä ottaa ettei Martan tarvinnut jäädä yksin. Sylvi riehumalla pitää Martalla kyllä muuta mietittävää kun lauman pienenemisen :)

Kiitos Helmi kaikesta,.

Jos sua ei olis ollut, olisin luonut sut.

Mitään susta en olis muuttanut, 

samanlainen susta ois  tullut.

Lepää Rakas rauhassa <3

Helmi juuri kotiin tulleena <3

Helmi sairastaa

Täällä on sairastupa.
Annoin eilen alkuillasta koirille ruokaa. Helmi alkoi "ryystämään" kesken ruoan ja lähti kupilta. Kerran aiemminkin sen tehnyt mutta palasi silloin takaisin kupille. Nyt ei suostunut enää syömään vaan haukkoi henkeään ilmaa ryystäen. Päästin koiran takapihalle ja siellä hetken oltuaan oksensi ruokansa ulos ja jatkoi sitä hengenhaukkomistaan. Yritti oksentaa toisenkin kerran mutta mitään ei tullut. Eihän tuo paljoa syönytkään, ehkä kolmanneksen annoksestaan.
Sitten huomasin että maha oli iso. Tosi iso. Alavatsa oli pallo ja roikkui. Soitin itkien eläinlääkäriin ja olin lähes varma että koira kuolee käsiini.
Lähdettiin ajelemaan turun eläinsairaalaan, matkaa se noin 40km. Perille päästyä Helmi vieläkin ryysti ilmaa ja oli vaisumpi. Lääkäri joutui lähtemään samantien leikkaukseen ja kävi vaan pikaisesti meitä moikkaamassa. Sanoi että pari tuntia menisi ja kotiin voisi toki lähteä jos olo paranee.
Helmin maha oli jo paljon pienempi ja ryystäminen loppui joten olikin lähellä etten olisi lähtenyt. Käytiin pihalla ja heti kun vähän käveltiin, hengitys vaikeutui ja päätin jäädä odottamaan. Koira myös kuolasi paljon.
Vihdoin kun päästiin eläinlääkärille niin Helmi oli vaisu mutta muuten melko ok. Pari kertaa ryysti siinäkin ilmaa ja lääkäri jo vähän ajatteli että nenäpunkkikin voisi olla se joka kiusaa. Mahahan ei ollut silloin siis enää turvoksissa. Koira oli vähän röyhtäillytkin, lienee saanut ilmaa pihalle.
Helmi sai pahoinvoinninesto, särkylääke- ja antibioottipiikit ja mentiin kassalle.
Noh, siinäpä sitten huomasin että maha oli taas isontunut. Eläinlääkäri lähetti röntgeniin ja kuvissa näkyi jotain mahassa ja päädyttiin vatsahuuhteluun. Josko siellä olisi joku joka kiusaisi ja kävisi siellä turvottaen mahaa.
Kaasuuntunut se oli, ilmaa lähes täynnä.  Ruoka sieltä saatiin pois ilman lisäksi mutta suoleen jäi vielä tavaraa. Herätessään Helmillä olikin kova kiire kakalle.
Koskaan ei ole käynyt pienessä mielessänikään että göötillä voisi vatsalaukku kaasuuntua. Onneksi ei tällä kertaa kiertymää tullut..
Helmin vointi ei ole hyvä vieläkään ja suuri huoli kalvaa. Tuijottelee mua ja liikahtelee levottomasti, Kakalla kävi ja maha on tosi kovalla, pari vaaleaa papanaa sai pihalle. Ruokaa ei ole suostunut syömään yhtään. Antibioottia pitäisi antaa muttei tyhjään vatsaan joten en ole niitä saanut menemään. En halua yhtään uutta vatsanväännettä koiralle näiden nykyisten lisäksi :(. Kasvattajatuttuni neuvoi antamaan pellavansiemenistä keitettyä limaa ja sitä olen nyt pari kertaa antanut, kenties sekin auttoi siihen että koira edes vähän ulosti. Lenkittää tuotaa ei nyt voi heikon kunnon vuoksi, sehän voisi auttaa myös mahantoimimiseen.
Kuolaa tulee edelleen, jojot roikkuu suunpielistä ja nyt istuu ja tuijottelee mua kieli pilkottaen hampaiden välistä. Mun pieni sairas rakas.
Luopumisentuska on niin suuri ettei voi käsittää. Ei Helmi ole vain koira. Helmi on rakas perheenjäsen. Mulle on sanottu jo pari vuotta että pitäisi koira viedää piikille. Miksi ihmeessä? Ei vanha koira ole sama kuin sairas koira. Moiset asiat saa mut niin vihaiseksi! Se että koira sairastuu vanhana ei sekään tarkoita että suoraan piikille. Tekisi mieli kirota ja huutaa niille ihmisille päin naamaa mutta enpä alennu, säälittää oikein heidän ajatusmaailmansa ja mietityttää että miksi edes eläintä ottavat jos eivät sydämestään niistä välitä. Kyllä mulla on perheessä eriarvoisia jäseniä. Kissat ei ole samaa paikkaa sydämestä saaneet kuin koirat mutta mahdollisimman hyvin mä nekin hoidan. Ei eläimet valinneet mua vaan mä sen valinnan tein. Ja samalla lupasin hoitaa ne hyvin elämän alusta loppuun saakka.
Helmi saattaa tähän vielä kuolla, ja johonkin muuhun vielä joskus muutoin kuoleekin, mutta loppuun asti tulen siitä mahdollisimman hyvän huolen pitämään. Toi maailman rakkain pien koiraotus on sen ansainnut <3. Se on meidän perheelle kaiken rakkautensa antanut ja ansaitsee hyvän hoidon.
Toivottavasti seuraava päivitykseni on jo paremmissa fiiliksissä tehty, tänään ajatukset karkailee taas ja teksti varmaan menko sekavaa.

Alla vielä kuvia eilisestä päivä-peltoilusta kun kaikki oli vielä hyvin

Voittajanäyttely 2015

Käytiin Sylvin kanssa ensiesiintymisellä näyttelykehissä Voittajassa.
Aamusta jo aikaisin lähdettiin ensin Vantaalle jonne jätettiin auto. Laskin että nopeammin pääsen paikalle junalla kun jonottamalla messukeskuksesta parkkipaikkaa.
Sylvihän on maalaiskoira joten hiukan mua jännitti miten tyttö reagoi kaikkeen uuteen mitä vastaan tulee.
Juna-asemalla käveli kovin reippaasti ja uteliaasti. Juna oli matala-lattia ja rakoa laiturilta junaan oli ainakin 10 senttiä joka oli tytön  mielestä liikaa. Ei ollut aikaa lahjoa pentua kyytin joten nostoksi meni. Junassa oli taas ihan reipas, toki ihmetteli suurta ihmismäärää ja junan liikettä.

junassa

Messukeskuksessa riitti ihmeteltävää. Hirmuisesti koiria, isojakin, joita Sylvi jännitti. Aukeammalla paikalla käveli ihan hyvin mutta ahtaissa väleissä  jättäytyi jälkeen.
Istuttiin jonkin aikaa kehän laidalla opiskelemassa ennenkuin oli meidän vuoro mennä kehään.
Sylvillä oli vain 1 "kilpa"-kumppani, vajaa 2kk vanhempi uros. Kyllä oli komea mutta olihan se Martan ja Sylvin serkku ;)
Sylvi liikkui kai ihan ok, ja seisoikin hetkittäin, kai sen vuoksi että olin itse ihan hirmu jännittynyt. Yritin pitää kättä Sylvin edessä ja se tärisi niiin kamalasti! En kyllä tajua miten voin jännittää niin paljon.
Sylvi oli PPEK1 PN ja sai KP:n. ROP oli sitten uros ja Sylvi VSP. Mä oon tosi tyytyväinen <3

Arvostelu:

Erittäin narttumainen kokonaisuus. Reipas luonne. Linjakas nartun pää. Pää saa kasvaa korvien kokoon. Sopivat kulmaukset, keskivahva luusto. Hyvä rungonmalli. Hieman pitkä lanne. Hyvät reidet. Lupaava karva. Liikkeessä selkä saa tiivistyä ja liikkuu hieman takakorkeana. Liikkuu hyvin.

Sylvi ja palkinnot

Ja vähän Marttaa.

Siitä on tullut kovin äksy. Tai eihän se paljoa äksyile mutta 90% enemmän kuin ennen ;) Untaan ei saa häiritä ,kukaan, tai murina on taattua. Ihmettelin että mistä moinen kunnes tajusin, juoksu on nyt tosi lähellä, jee! :)

Mätsärissä taasen

Käytiin tänään kaikkien tyttöjen kanssa mätsärissä.
Ensin oli Helmin vuoro. Ja vanhus oli niiiin onnellinen <3 Hyppi ja komensi makkaraa pianpian, ihana! Ei kyllä oikein liikkunut hyvin kun tohkeissaan piti mua komennella ja vähän pomppiakin. Mahtaa olla vasynyt vielä huomennakin ;) Helmi sijoittui veteraanien toiseksi, hieno tyttö. Ihana nähdä kuinka Helmi on onnesta sekaisin kun sen kanssa jotain vain tekee!
Lenkkejä ollaan jouduttu lyhentämään, Helmi näyttää koska on tarpeeksi kävellyt ja kääntyy lenkillä lyhyemmän reitin tullessa. Ja olen antanut sitten mua ohjaillakin. Kolmea kilsaa pisimmillään on nyt suostunut asfaltilla liikkumaan. Viikonloppuna päästään taas metsään ja siellä uskoakseni jaksaa taas enempikin. Ostin nivelravinnetta ja annan rimadylia taas ja katson onko apuja kankeuteen. Aamuisin varsinkaan ei haluaisi lenkille lähteä ja liikkuu kovin epäpuhtaasti, Kohta tuo rakas täyttää 13 v joten annettakoon kankeus anteeksi <3

Sylvin mätsäri meni kovin hienosti. seisominen kyllä tuotti aluksi tuskaa kun tarjosi vaan istumista mutta kun vihdoin tajusi mitä tahdon niin hienosti seistä nökötti. Pöydällä antoi tuomarin hyvin kopeloida. Kysyin hampaista ja sanoi ettei huolen häivää, purenta on kunnossa. Jahka viimeinen kulmuri kasvaa koko mittaansa niin hyvä on. Kehui Sylviä erittäin lupaavaksi pennuksi, voi kun tuli hyvä mieli! Liikkui tällä kertaa hyvin, ei yrittänytkään kävellä muuta kun ravaten, taitotyttö <3 Tänään oltiin  pienten pentujen neljänsiä, olen tosi tyytyväinen! En niinkään sijoitukseen kun pennun rauhalliseen käytökseen. Tuli vähän varmuutta sunnuntain voittaja-näytteelyyn, on edes pieni mahis että Sylvi siellä liikkuu ja esiintyy edukseen :)

Marttakin pääsi kehään. Tuomari naureskellen kysyi että tämäkö on se nuorimmainen ;) Tuo siellä meni sata lasissa, jos makkaraa ei heti hienosta seisomisesta saanut niin kertoi kyllä että nyt olisi sen aika. Muuten ei kyllä onneksi haukkunut. Marttahan ei pahemmin hauku muualla kun tolpassa yksinään ja näyttelyissä. Sijoitusta ei tänään Martalle tullut mutta selkeästi mukavaa ohjelmaa kuitenkin :)
Martalla on karvanlähtö päällä, kovaa vauhtia tulossa kaljuksi. Se tietää siis astutusta <3

Sylvi mätsärissä ja Waakun silmät peilattu

Käytiin Sylvin kanssa match showssa toissapäivänä.
Kylläpä osaan ahdistua kun moiseen menen, syytä en osaa kyllä sanoa. Mutta hyvä mieli kun käytiin! Hyvin suostui tyttö kulkemaan siellä mutta vähän jännitti kyllä ihmiset ja koirat ja uusi paikka. Häntä heiluen siellä kuitenkin oli kun jännitys meni ohi.
Pöydällä seisoi hyvin siihen nähden ettei ole asiaa harjoiteltu lainkaan. Koko porukan kanssa liikkui hyvin mutta yksinään ei. Oli niin hyviä hajuja että nenä maassa meni. Sijoitusta ei tullut mutta treeniä senkin edestä. Jos vielä yhdessä käytäisi ennen voittaja-näyttelyä joka on kolmen viikon päästä, huih :)
Nora sanoi että pitää Helmikin ottaa mukaan, vanhus kun niin innostuu aina ku pääsee johonkin ja virallisiin tuskin enää ikinä Helmin kanssa mennään. Ellei sitten erkkariin vanhin veteraani"kisaan". Alle 2kk enää ja tarkoitus olisi juhlistaa 13-vuotiasta. Helmi ei eräs aamu halunnut kävellä vaan päätti oikaista metsän kautta kotiin. Heti iski huoli että mikäs nyt mutta on sen jälkeen ollut taas oma itsensä. Kyllä vaan pelottaa se hetki kun kunto huononee ja on aika jättää hyvästit. Noin vanhaa koiraa kun ei ole itsellä koskaan ollut ja Helmillä on iso paikka mun sydämessä, rakas <3

Martan tuleva pentujen isä Waakku kävi silmäpeilissä tällä viikolla, terveet olivat joten suunnitelma pitävä. Nyt vaan odotellaan juoksua alkavaksi. Merkkailee kovin ulkona ja karva alkaa tippumaan, parin kk sisällä varmaan sitten juoksu alkaa. Olen jo katsellut kaikenmoisia tarvikkeita joita alan ostamaan pikkuhiljaa että olisivat sitten valmiina. Jännää! :)

syyskuulumisia

Onpa taas vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. vähän väliä asiaa miettii mutta sitten se taas jää.

Sylvin ja Martan arkitottelevaisuuskurssi loppui ja nyt odotellaan ryhmään pääsyä. Mennään Martan kanssa rallytokoryhmään johon voin ottaa sylvinkin mukaan tutustumaan toimintaan. Martta kun jää mammalomalle niin siirtyy Sylvi treeneihin :)

Martta on alkanut merkkailemaan, jännitys meinaa iskeä! Tästä toki menee varmaan vielä parisen kuukautta juoksun alkuun kun karvaa ei vielä pudota. Waakku on menossa lähiaikoina silmäpeiliin ja sitten voikin aloittaa isommin pentuja mainostamaan. Kyselyä on jo tullut enkä kyllä epäile etteikö pennuille hyvä koti löydy kun on aika, ja ainahan ne voi kotiin jäädä jos en raaski luopua ;) Ei vaine!

Oltiin pari viikkoa sitten isommalla laumalla mökkeilemässä kun Nora ja Oonakin tuli sinne kera Danskun, Tiitin ja Toivon. Eikä ollut mitään ongelmia, hyvin tuli kaikki juttuun. Toivo on niiiin ihana. Aivan kuin Martta. Suu aina hymyssä ja häntä heiluu, tykkään hirmuisesti!
Sylvi on tosikko kasvoiltaan, aina on typyllä suu kiinni :D .
 On mun hyvällä koulutuksella oppinut vähän jo "marmattamaan", jutellaan siis toisillemme.
 Martan kanssa ovat kunnolla löytäneet toisensa, voi sitä riehumisen määrää! Ihana että ovat ystäviä <3 Sylvi on aika rauhallinen. Tai kun alan miettimään niin ei ole. Riehuu Martan kanssa, jahtaa kissoja ja jos ei muuta keksi niin tappaa leluja. Mutta muuten on, niin kiltti ja pieni ja ihana.
Ensi viikolla mennään mätsäriin katsomaan osaako yhtään käyttäytyä. Jos ei niin ei sekään haittaa, rinsessat voi olla sellaisia ;). Sisäsiisteys on vähän niin ja näin. Tekee sisälle öisin ja työpäivän aikana. Jos olen kotona ulos päästämässä niin ei tietenkään ole tarvetta sisälle tehdä. Vauva tuo on vielä, tehköön. Mulla on göötit olleet hirmu hitaita oppimaan muutenkin, Helmillä ja Martalla molemmilla meni vuoden ikään, Tiiti oli hiukan nopeampi mutta eipä joutunut olemaankaan aina niin pitkiä päiviä ulos pääsemättä.

Tiiti siirtyy näinä päivinä Noran omistukseen ja sijoitussopimus meni purkuun. Tiitistä kun ei jalostuskoiraksi ole niin yhteisymmärryksessä kasvattajan kanssa Tiitin kohtu poistettiin tänään. Hyvin huojentunut olo :). Kunhan leikkuusta tokenee ja menee muutama kuukausi niin näkee vaikuttaako asiaan millään tapaa. Eläinlääkäri ei suostunut kohdunpoiston yhteydessä luustoa kuvaamaan joten se lykkääntyy nyt hieman eteenpäin. Olisi ollut hyvä samalla nukutuksella saada sekin hoidettua mutta ei.
Nyt sitten odottelen Noran ja Tiitin ensimmäisiä rallytokokisoja joiden pitäisi muutaman kuukauden sisällä olla.

Käytiin koirien kanssa rokotuksilla ja kaikki hyvin. Kerroin Helmin etujalkojen nostelusta sen istuessa ja varsinkin kun tuijottelee mua välillä. Päädyttiin särkylääkekuurilla testaamaan jääkö pois mutta ei jäänyt ja lopetin parin viikon jälkeen. Opittu tapa ilmeisestikin. Hampaat oli kunnossa, sanoi että Martalta voisi kyllä hammaskiven poistaa seuraavilla rokotuksilla kolmen vuoden päästä.. :D Eli lähes puhtaat. Helmiltähän keväällä eka kertaa poistettiin eikä ollut paljoakaan vaikka oli eka kerta ja ikää 12 vuotta.

Helmi on hidastunut. Ei toki ihme parin kuukauden päästä ikää on jo 13 vuotta. Ja on se hölmö. Niin ihana mutta niin vanhuuden höperö. Vajaan viiden kilsan lenkillä kävi pariin kertaan viime viikolla ja hyvin jaksoi. Piti kyllä seuraavana päivänä lepopäivän.

Nyt kun pimeys on ikävä kyllä taas vallannut iltaisin metsät niin pääosin mennään hihnalenkeillä. Voi sitä vapauden riemua Sylvillä ja Martalla kun aina mahdollisuuksien mukaan vapaaksi pääsevät, ihan täysiä eteen ja taakse :)

Sylvi 4kk

Sylvi 4kk

Helmi rantavahtina

Sylvi, Martta, Tiiti, Toivo ja Helmi <3

Sisko ja sen Veli <3

Martta

tokoilua ja muuta pohdintaa

Ollaan käyty Martan ja Sylvin kanssa perjantaisin tokoilemassa.
Molemmat osaavat keskittyä muhun hienosti ja muut koirat on lähes ilmaa. Tai Martalle ilmaa mutta Sylvi kyllä niitä katselee välillä, tällä kylällä kun ei liikoja muihin koiriin törmää.
On nyt sitten pieni treenikipinä taas iskenyt ja päätin että tältä kurssilta jatketaan Martan kanssa rallytokoryhmään. Seuraaminen on todella hyvää, vielä istuminen ja maahanmeno niin siiähän on jo alokasluokka :).
Sylvin kanssa varmaan odotellaan pari kuukautta ja sitten mennään myös tokoryhmään. Niin pien vielä että annan odotuttaa seuraavan kurssin ajankohtaa. jos ihan kotioloissa yrittäisin saada näyttelytreeniä otettua ja kävisin ainakin yhdessä mätsärissä ennen ekaa koitosta :)

Martan mies on nyt päätetty. Tulee olemaan Acmen Wagner, FI MVA, luonnetestattu 93p, laukaisuvarma. Nyt sitten odotellaan juoksunalkua joka toivottavasti on ajankohtainen tammi- helmikuussa. Narttupentu olisi suurena toiveena mutta katsellaan mitä sieltä tulee :) Hännät on kaikilla pennuilla ja väri harmaa. Jännät ajat edessä!

Helmistä on alkanut tulla höperö. Muistissa ja näössä tuskin on ongelmia vielä tai en ole ainakaan huomannut. Mutta häslää jotenkin kamalasti. Mitään sairaudenmerkkejä ei ole. Mennään rokotuksille reilu viikon päästä kaikkien kanssa. Sydänhän oli kunnossa ainakin keväällä kun kohtu poistettiin. Teräsmummo. Vanhukset on ihania mutta onhan ne rasittaviakin. Kauhea sanoa mutta totta. Lenkkeillä jaksaa hyvin mutta rajaksi olen asettanut 4 km. En lähde enää edes yrittämään pidempiä, turha vanhaa väsyttää.

Mulle on tullut sellainen ihmeellinen pelko. Mihin tätä rotua ollaan jalostamassa. Merkitseekö luonne enää mitään. Göötin rotumääritelmässä sanotaan: KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen.
Väitetäänkö tosta lauseesta? Merkitseekö vain ulkonäkö? Olen lukenut ja taas lukenut luonteiden periytyvyydestä. Löytänyt uusia asioita joita en osannut edes ajatellakaan. 
Ostin Sylvin itselleni jalostuskoiraksi, kuten myös Tiitin. Onhan minulla nyt kennelnimikin. Mutta. Tärkeintä minulle on saada mukava reipas koira jonka kanssa voidaan viettää hyvää elämää. Jos saan Martasta narttupennun, hyvä, jos en, mun maailmani ei siihen kaadu. Eikö koiraharrastuksessa tärkeintä ole se koiran kanssa olo eikä se pentujen tulo.
Mulla on tällä hetkellä 2 tosi ihanaa narttua kotona. Helmi, jo vanhus, ja Martta. Noiden kanssa on aina voinut olla ja elää ilman että joutuu miettimään että "miten tästä selvitään". Sylvistä tulee samanmoinen toivottavasti myös kun tuosta kasvaa. Jos en pentuja saa, katsotaan uusiksi joskus kun joku näistä putoaa laumasta pois ja tulee tilaa uudelle koiralle.
Juttelin pitkän linjan kasvattajan/harrastajan kanssa koiran sosiaalistamisesta. Sanoi minulle asian jota kaikki eivät taida ymmärtää. Tervepäinen koira ei tarvitse suurta kokemustenhakua ja sosiaalistamista pentuna vaan pärjää kyllä uusissa tilanteissa silti. Jos koira moista vaatii, kaikki ei ole hyvin. Minulta kun taas vasta kysyttiin että olenko sosiaalistanut Tiitiä tarpeeksi pentuna. Jos mulle tullaan edes vihjaamaan että olen itse aiheuttanut koirassa moisen hermorakenne-ongelman, kiristyy omat hermoni ihan suunnattomasti. En sosiaalistanut Marttaa enkä Helmiäkään sen kummemmin pentuaikana. Kulkivat mukana missä kulkivat, onnellisina siitä että pääsivät. Lopputuloksena koira joka tulee mihin haluan edes epäilemättä että joutuvat vaaralliseen paikkaan.
Koira-aggressio on erittäin perinnnöllinen. Minulla ei ole ikinä ollut koirasosiaalista sakemannia ja olen pitänyt sitä ns rotuominaisuutena. Sitä se varmaan tänä päivänä pitkälle onkin. Mutta. Noran sakemanni Dansku on saanut minut näkemään että kaikki eivät sellaisia ole. Dansku ei lähde mihinkään rähjäämisiin mukaan vaan "hölmönä" katsoo mitä toinen mölisee ja kääntyy pois. Hieno koira  :)

Minulla olisi niiiiin paljon kirjoitettavaa minua stressaavasta asiasta mutta lykkään sitä vielä. Toivon että kaikki asiat kääntyy parhain päin ja vain koiran hyvinvointi on tärkeä. 
Olen lueskellut paljon Chic Choixin blogeja ja siellä on hienoja asioita kirjoitettuna selkokielellä. Suosittelen muillekin :)

Sylvi ja Helmi

Sylvi 14 vkoa. Kuvaaja Oona Pesonen

pennut kasvaa ja Martan miestä käyty treffaamassa

2 viikkoa jo vauvat ollut täällä. Nopeasti tää aika menee vaikka tuntuukin että täysin jo kuuluvat kalustoon. Kovin ottavat sisarukset välillä yhteen, kuin jo osaavatkaan noin pieninä. Ja pieniä noi on. Punnasin natiaiset pari päivää sitten kun oli madotus ja Sylvi painoi 4,1 kiloa, Toivo 4,6kg. Ruokaa syövät päivässä 3-4 desiä erinomaisella ruokahalulla edelleen.
Huomenna onkin se päivä kun Toivo lähtee omaan kotiin, voi tulla pienillä aluksi toisiaan ikävä. Toivolla varsinkin kun jää alkuun ihan yksinään. Toivo on enempi mussa kiinni. Sylvi painaa ulkona Martan ja Helmin perässä ja Toivo mun. Toki voi johtua myös makupaloista taskussani ;). Hyvin tulevat vapaina ollessaan luokse, kutsun kun kuulevat niin juoksujalkaa saapuvat, reippaat pienet.
Viikolla käytiin metsässä lenkillä ja Loimaan torilla pyörähdettiin. Näkevät vähän muutakin ympäristöä. Tänään oli Sylvi mun mukana Turussa. Sylvi kakkaa autoon. Kaikkeen sitä luulee jo törmänneensä mutta toi oli ihan uusi ilmiö. Eikä tosiaankaan mitenkään ihana!

Eilen alkoi Sylvillä pentukurssi. Pääsee koiralaumassa tekemään mun kanssani. Eilen opeteltiin rauhoittumaan syliin ja treenattiin kuinka kivoja namipalat on. Ei liiemmin ottanut häiriötä muista koirista, toki utelias oli.

Martalla alkoi arkitottelevaisuuskurssi myös. En tiennytkään että tuo koira osaa seurata ;) Jotain ollaan opeteltu siis joskus. Istuminen, sitä en ymmärrä. "Kyllä se kotona osasi". Missään muualla ei istuminen toimi, peruskäsky! Kurssillakin napitti mua kysyvä ilme kasvoillaan että häh, mitä musta haluat. Venyttää koipeaan näyttelyasentoon, tarjoaa maahanmenoa mutta istuminen, eih. Outo koiruus. Pitää siis vaatia kotioloissakin nopeampaa ja varmempaa suoritusta. Kun siis tosiaan Martta kyllä osaa istua :D Jos tämä kurssi näyttäisi mitä aletaan typyjen kanssa tekemään, olisiko Martasta vaikka rally-tokoon mun kanssa. Sylvin kanssa myös johonkin lähdetään jahka saa vähän ikää lisää. Sylvin ensimmäinen näyttely on valittu, messukeskukseen mennään pentunäyttelyyn :)

Tänään käytiin aamulla treffeillä. Martta ja Sylvi lähti matkaan kun kävin tapaamassa Martalle suunnittelemaani urosta. Ja kyllä. Se oli siinä. Hieno mies. Iso urosmainen pää, kompakti koko ja tosi hyvänlaatuinen karva. Harmaa ja pitkähäntäinen. Kauhea ukkosilma iski kesken ulkoilun ja korvaansa ei lotkauttanut pamauksille. Uroshan on luonnetestattu laukaisuvarmaksi ja se oli yksi tärkeä kriteeri valinnassa. Luonteeltaan oli tasapainoisen oloinen eikä kuulemma turhia hötkyile. Dieselmoottori, käy koko ajan tasaisilla kierroksilla :). Pystyy syömään kaikkea kuten Marttakin eikä ole sairastellut. Näyttelyissä käynyt ja on suomen muotovalio. Silmäpeilitulos oli mennyt vanhaksi mutta sen ehtii vielä uusimaan hyvin ennen astutusta. Martan juoksua odotellaan alkavaksi tammi-helmikuussa, luovutus pennuilla jos kaikki menee nappiin kesän alussa. Ihana aika saada pentu taloon :). Uroksella on jälkeläisnäyttöä ennestään joten molemmat on kokeneita ja astutus toivon mukaan onnistuu hyvin. Nyt vaan ootellaan <3. Kuvia ei saatu kun vettä tuli kaatamalla mutta nähdään vielä tässä ja sitten paremmalla onnella kamera mukaan.

Alla vielä kuvia koirien metsälenkiltä.

Martta ja pienet 11 vkoa

Toivo ja Sylvi

Martta ja Helmi

Sylvi

Toivo

Viikko takana pentujen kanssa eloa

Viikko jo toisaan vierähtänyt pentujen kanssa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää :). En kyllä itselleni ota kahta pentua koskaan, ihan hirmu menoa välillä päällä ja toki pissaakin riittää tuplaten, kuten myös möykkäämistä. Ihania ovat toki silti! :)
Yöt on menneet alusta asti hyvin. Rakensin pentuaitauksen jossa yönsä viettävät ja sinne sippaavat kun yöksi laitan. Aamulla sitten herätään viimeistään kuudelta. Arkena ei toki haittaa mutta tänäänkin olisin voinut hetken pidempään nukkua ;)
Ruokahalu on valtava ja se kumpi nopeammin syö, siirtyy vielä jatkamaan toisen kupille. OIi kyseessä liha tai kuivaruoka, hyvin maistuu :). Kanankauloja kävin ostamassa ja annoin pennuille. Ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Eli mä kuvittelin noiden hienosti ne pureksivan mutta ei. Sylvi nielaisi lähes kokonaisena, Toivo olisi pureksinut mutta Sylvin tulo viereen sai aikaan myös nielemisen. Enpä ole toista kertaa uskaltanut antaa :D
Ulos osaavat hyvin tehdä hihnassakin tarpeensa ja hakeutuvat jopa tien reunaan. Hihnakävelykin alkaa jo sujua neljän koiran kanssa. 2 kertaa olen autossa kuljettanut ja eka kerralla tuli toisella oksennus. Tänään mentiin vaan lyhyt matka pellolle ja se matka meni oksentamatta. Pääsivät kaikki koiruudet vapaana kirmaamaan. Huomenna jos suuntaisi metsään noiden kanssa. Kaupunkimatkailun otan ohjelmaan Sylvin kanssa vasta kun Toivo lähtee omaan kotiinsa. Toivohan muuttaa kaupunkilähiöön joten siellä saa heti tottua erilaiseen ympäristöön kuin mitä täällä on.
Helmi ja Martta viihtyy sohvalla erinomaisesti. Molemmat kyllä sietävät pennut, Helmikin jo melko hyvin. Martta leikittää välillä ja pitää jöötäkin.
Juoksu on Martalla ohi ja seuraavasta juoksustahan tuo olisi tarkoitus astuttaa. Pitää käydä urosta moikkaamassa jahka saadaan aikataulut sopimaan. Kun ja jos kaikki selkiää, voin urosvalinnankin julkistaa :)
Haluttaisi Noran kanssa Tiitin luusto kuvata ja samalla lähtee näillä näkymin kohtukin, tietenkin vasta jos kasvattaja purkaa sijoitussopimuksen. Siihen astihan moiset asiat on hänen päätettävissään ja hoidettavissaan. Nyt onkin muutaman vuoden jälkeen taas ihka oma koira kasvamassa ja saa tehdä kaikki asiat omaan tahtiinsa. Eli heti reilu vuotiaana kuviin. Luonnetestiinkin mennään mutta vasta noin kolmen vanhana. Tiitikin tahdotaan viedä mutta saa nähdä koska uskaltaa, pari vuotta voi antaa vielä olla.
Sylvi ja Toivo oli rokotettu 8-viikkoisina Ruotsissa. Suomessa pitää kuitenkin ilmeisesti rokottaa siltikin vielä kahteen kertaan. Vien toisten rokotusten kanssa samalla Helmin ja Martankin. Rokotukset umpeutuu keväällä mutta pentusuunnitelmien johdosta haluan rokottaa jo nyt. On kunnolla voimissaan jos pentuja syntyy.

Sitten vielä kuvasaastetta tältä viikolta

Elämää pienten pentujen kanssa

Nyt pentu on vihdoin kotona. Oli kyllä piiitkä aika odottaa mutta näyttää olleen ehdottomasti sen arvoinen!
Nora kävi Oonan kanssa Tukholmasta pentuset, juu, 2 kappaletta, hakemassa perjantaina. Pienet olivat niin reippaina tallustaneet ensin tukholman päärautatieasemalla ja myöhemmin laivassa, hytissäkin oli leikki kovin maistunut. Häntä pystyssä menivät vaan. Upeat <3
Mun pentunen on Westorps Victoria SuperStar, kutsumanimeltään Sylvi, Martan emän puolisiskon tyttö. Martan luonteesta vakuuttuneena halusin pennun lähisuvustaan.
Eilen kotiin tultuaan hyvin kiersivät täällä vaikka vastassa oli 3 gööttiä ja saksanpaimenkoira. Osaavat niiata jos koira murisee mutta Helmi ei taida kovin uskottava olla kun Toivo, Westorps Atlas SuperGiant, näykki takapäästään kun toinen irvisti. Martta otti pennut tyylilleen varmana vastaan, häntä heiluen. Osaa kyllä jopa komentaa vähän tarpeen tullen, omat pennut varmasti opettaneet. Vahtii kyllä myös jos joku sanoo pennuille rumasti ja tulee katsomaan.
Sylville ja Toivolle maistuu ruoka erinomaisen hyvin. Nyt ymmärrän kun kasvattaja sanoi näiden syövän kuin pienet porsaat. Putkiluita kun meillä lattioilla pyörii niin niitä järsivät mielellään.
Rakensin penneleille aitauksen olohuoneeseen mun sängyn viereen. Ekan yön viettivät jo siinä ja meni tosi hyvin, kertaakaan en herännyt että olisivat itkeneet. Tarpeensa tekevät hienosti paperille ja myös ulos. Ja toki myös lattialle ja matolle, kuuluu asiaan ;)
Uskon että kun ensimmäiset pari viikkoa tulevat viettämään yhdessä niin sopeutuvat vielä paremmin uuteen kotimaahansa. Mutta en kyllä itselleni kahta pentua samaa aikaa ottaisi, Mahdotontahan on antaa molemmille niin paljon omaa aikaa kun pentu vaatii kun on muutakin perhettä ja elämää ympärillä.
Toivo muuttaa omaan kotiin kuunvaihteen jälkeen kun uusi omistajansa saa muuttonsa ohi. Ehkä Helmi on silloin jo täysin sujut näihin ja voin jättää päiviksi pennun Martan ja Helmin kanssa. Toi yksinolo aitauksessa ahdistaa mua. Varmasti enempi kun pentua.
Täällä tulevat perässä mihin vain, uloskin rohkeina kynnyksen yli maailmaa katsomaan. En ole liiemmin vielä ulkona liikkunut, takapihalla ovat saaneet riehua mielinmäärin. Sielläkin nousevat haravan päälle, yrittävät kiivetä grilliin yms, eli ei kyllä pelkää. Toivottavasti Sylvistä kasvaa rohkea ja ihana aikuinen, Toki kauneuskin on plussaa mutta luonteen kanssa eletään joka päivä.
Tällä hetkellä näyttää hännät jäävän Martan ja Helmin näköisiksi "sapelihänniksi",saa nähdä kääntyvätko mutkalle.
Kissoja taitavat niiata eniten, menevät täysiä luokse mutta sitten madellaan ja vikistään. Onneksi noi ei pennuista välitä eikä koirista muutenkaan. Katsovat hetken ja lähtevät pois.
Olen siis erittäin tyytyväinen valintaani ja kiitollinen kasvattajalle että antoi minulle tuollaisen pienen aarteen <3

Sitten vielä pari Oonan ottamaa kuvaa.

Näyttelykuulumisia

Käytiin Eilen Turussa elonäyttelyssä ja matkaan otin Helmin, Martan ja Satun koiran Karjakon Ekotekon eli Ruutin.
Gööteillähän oli samana päivänä erkkari Helsingissä mutta mä menin mieluummin tähän lähelle. Vaikka harmittaakin että jäi se fiilis kokematta, eli ensi vuonna on päästävä Rantasalmelle :)

Näyttelyssä olikin sitten vain 4 koiraa, melko vähän :)
Ruuti meni ja nappasi itselleen ensimmäisen sertinsä, hieno mies! Haasteena kun oli mukana vielä juoksuinen nartu Martta ja kuono meni välillä mieluummin maata pitkin ;)

Martta oli AVO-ERI AVK1 SA PN2 VASERT, ollen nyt siis kolmella varasertillään varavalio ;) :D Esiintyi reippaasti, tyytyväinen olen! Tässä vielä Martan arvostelu:

Lähes ihannekokoinen. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä luustonvahvuus. Narttumainen hieman kapeakuonoinen pää. Hyvät korvat. Silmät tulisi olla tummemmat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja rintakehä. Sopivasti eturintaa, olkavarret tulisi olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman litteät käpälät. Kesäturkki, laatu oikea. Riittävät valjaskuviot. Hyvät suorat eturaajat. Sirpin muotoinen häntä. Liikkuu ryhdikkäästi.

Helmi pääsi vielä mukaan näyttelyyn vaikka olin jo päättänyt jättää typyn eläkkeelle. Oli sitten niin lähellä että aattelin ettei liian raskaaksi kävisi. Ja hyvinhän tuo siellä jaksoi, syttyi taas juustolle ja tyytyväisenä tepasteli kehässä mun kanssa.
 Oli VET-ERI VEK1 ROP- VET
Arvostelu: 

12v erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Oikeat rinnan mittasuhteet ja hyvä luuston vahvuus. Kaunispiirteinen narttumainen pää. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Tilava runko, selkä painunut seistessä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Iän mukainen karvapeite. Liikkuu iän tuomalla arvokkuudella.

Nyt se on varmistunut, mun oma vauvani ja olen valintani siis tehnyt <3 Kahden viikon päästä pieni onkin jo kotona. Matkat Ruotsiin on varattu, kellonajat kotiinhakuun sovittu. Rahanvaihdon kanssa vielä vähän ongelmia että miten se saadaan sujumaan mutta ei siis mitään ylitsepääsemätöntä. Jee <3 

Paimennustaipumustesti 26.7.2015

Käytiin Martan kanssa lehmiä katsomassa gööttiyhdistyksen järjestämässä taipumustestissä. Tosi kiva oli katsoa kuinka osa koirista vaan tajusi että daa, näin mun pitää tehdä ja ajoi lehmät kasaan.  Miten taitavia pieniä! :)

Martta taas. Martta oli niin oma ihana itsensä. Eihän tuo lehmiä voinut jahdata, miksi ihmeessä olisi? Häntä heiluen köpötteli lehmien vieressä kuin olisi ollut kavereiden kanssa lenkillä. Ei pelännyt vaan meni vaan. Niin höpsö ihana :D Tuomari sanoi että voi kyllä johtua ihan siitäkin että juoksu on juuri alkamassa mutta mä uskon tuohon Martan hyväntahtoisuuteen, jotenkin kivempaa ;)

Enää 3 viikkoa pennun luovutusikään, voih, ei malttaisi odottaa <3 Vieläkään en tiedä mikä on oma pentuni mutta kohta sekin selviää.

Mä sain vihdoin kennelnimen! Ei mennyt eka toive läpi, toinen meni ja nyt se on sitten Kennel Ihanhelmi. Oli saatava Helmi mukaan nimeen, Helmi joka näytti omalla luonteellaan ja ulkonäöllään millainen koira minulle kuuluu <3

Ollaan käyty mustikassa muutama kerta typyjen kanssa. Eihän noi muuta tee kun syövät mahansa pullolleen niitä metsässä. Mahat tykkää. Etsisivät vaan aina sen oman puskansa eikä mun ;)

Alla vielä kuvia paimennustaippareista Martan kasvattajan Kirsi Hotasen ottamina.